Naiselokuvaa ja ihmissuhdesolmuja

Erottamattomat on elokuva kahden sisaren välisestä ihmissuhdekonfliktista, jossa monimutkaiset perhesuhteet menneisyyden haamuineen uhkaavat jokapäiväistä perhe-elämää. Erottamattomat on samalla ohjaaja Hanna Maylettin ensimmäinen pitkä fiktioelokuva.

– Mietiskelin viisi vuotta sitten, mitä tekisin ensimmäiseksi pitkäksi elokuvakseni. Halusin tehdä elokuvan, jossa naiset ovat pääosassa ja tarinaa kerrotaan heidän kauttaan.

Elokuvan aihetta ja tematiikkaa ei tarvinnut lopulta etsiä kovinkaan kaukaa.

– Olin itse uusperheessä äitipuolena, joten tematiikka kiinnosti minua. Kysymykset, kuten mikä on biologisen äidin ja kasvattiäidin suhde lapseen ja onko niissä jotain eroa ja mikä on lapsen oikeus vanhempiin, puhuttelivat minua. Elokuvan tekoaikana sain myös kaksi omaa lasta, millä oli selkeästi vaikutusta leffaan.

– Kaikki roolit, joita elokuvassa on naisilla, olivat minulle tavalla tai toisella tuttuja. Olen sisar, äiti ja tytär, joten lähdin liikkeelle omista tunnekuohuistani.

Käsikirjoitusvaihe ja näyttelijät

– Käsikirjoittaja Tarja Kylmä tuli mukaan melko varhaisessa vaiheessa ja aloimme yhdessä kehitellä tarinaa ja sen eri elementtejä. Käsikirjoitusprosessi eli pitkään ja elokuva muuttui alkuperäisideasta paljon. Rahoittajien hyväksymä lopullinen käsikirjoitus vastaa pitkälti lopullista elokuvaa. Kohtausten sisällä on tietenkin pieniä muutoksia, mutta periaatteessa koko runko ihmissuhdeumpisolmusta, jossa naiset ovat keskiössä, vastaa oikeastaan alkuperäistä ideaa. Se oli aluksi kuitenkin niin abstrakti hahmotelma, että muoto tuli vasta jälkeenpäin.

– Minulla oli selvä visio kokonaisuudesta, mutta Tarja kirjoitti ja muokkasi sen. En ole kirjoittanut käsikseen kirjaintakaan, mutta puhuimme kohtausten sisällöistä ja tarinan kaaresta aivan mielettömästi.

Näyttelijöiden merkitys tuli esille jo varhaisessa vaiheessa.

– Jo käsisvaiheessa oli selvää, että elokuva elää vain ja ainoastaan näyttelijöiden kautta. Jos se puoli ei onnistu, niin elokuvan teon voi jättää saman tien kesken.

– Roolit olivat todella vaativia. Niitä ei kirjoitettu ketään tiettyä näyttelijää silmällä pitäen, vaan käsikirjoitusprosessi hoidettiin ensin loppuun. Sen jälkeen lähdin etsimään näyttelijöitä, jotka olisivat uskottavasti tasavahvoja ja dynaamisia sisaria. Tiesin haluavani näyttelijät, jotka laittavat minutkin koville eivätkä ainoastaan toteuta käsikirjoitusta orjallisesti. En ollut työskennellyt kummankaan, Minnan tai Tiinan, kanssa, mutta he olivat lopulta mahtavia.

Ohjaajan tärkeimmäksi tehtäväksi työskenneltäessä näyttelijöiden kanssa Maylett näkee avoimen keskinäisen vuorovaikutuksen.

– Pidän tärkeänä, että kuuntelen näyttelijöitä ja minua voi lähestyä. Arvostan myös suoruutta, jolloin kommunikaatio on aitoa ja dialogista.

Mitkä ovat sitten näyttelijän tärkeimpiä ominaisuuksia?

– Pidän näyttelijän työssä tärkeimpänä emotionaalista uskottavuutta. Antennit heilahtavat nopeasti, jos näytteleminen ei ole aitoa. Silloin näyttelijöiden kanssa täytyy funtsia, mitä täytyisi tehdä toisin.

Kokemus ja haasteet

– Olen tehnyt neljätoista vuotta näitä hommia, neljä leffaa ja yhden tv-sarjan, joten on siinä aikamoinen ammattitaito tullut. Työprosessina Erottamattomissa ei ollut minulle mitään mitä en olisi jo aiemmin kokenut. Mittakaava ja budjetti olivat vähän isompia ja kuvauspäiviä oli enemmän, minkä lisäksi kuvasuunnittelullekin jäi vähän enemmän aikaa.

Debyyttielokuvan tekoa sanotaan usein kaoottiseksi ja epävarmaksi kokemukseksi. Kun ensimmäistä pitkää elokuvaa tehtäessä on kuitenkin kokemusta jo reilusti, mitkä ovat kokeneen elokuvantekijän haasteet?

– Haasteet liittyivät ennen kaikkea tarinankerrontaan. Sen kanssa täytyi ottaa aikamoisia riskejä, kun tarina on monen keskeisen henkilön kautta polveileva ja monivaiheinen, jolloin tasapainon löytäminen oli erityisen tärkeää.

– Kolmekymmentä kuvauspäivää täytyi käyttää harkiten. Myös hevoset ja Pohjanmaalla kuvaaminen tuottivat omat haasteensa. Syy, miksei hevostiloja ja hevosia ole elokuvissa, on se, että on silkkaa hulluutta kuvata elokuvaa hevosten kanssa. Hevonen on visuaalinen eläin ja se sopi Tarun tematiikkaan. Olen iloinen, että kaikki onnistui hyvin, mutta jos on olemassa vaihtoehtoja tehdä elokuvaa ilman eläimiä, niin suosittelen pohtimaan sitä vakavasti.

Minkälaisia ajatuksia valmis työ sitten herättää ohjaajassa?

– Tulipa tehtyä vakava työ. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, sillä onnistuimme saavuttamaan sen mitä lähdimme tavoittelemaan.