Hirviömäisiä sukuelimiä ja räjähtäviä huoria

Splatter-ohjaaja Frank Henenlotterin elokuvissa voi tapahtua mitä tahansa.

Frank Henenlotter on useimmille leffaharrastajille tuttu vuoden 1982 Basket Case -kauhukomediasta. Epämuodostunutta, murhanhimoista kaksoisveljeään olkikorissa piilottelevasta nuoresta miehestä kertova elokuva on useissa yhteyksissä nostettu erääksi 1980-luvun tärkeimmistä B-elokuvista Evil Deadin (1981) ja kumppaneiden joukkoon. Ensimmäisen Suomen vierailunsa ohjaaja teki osuvasti Helsingin Night Visions -festivaalille. Film-O-Holic pääsi tenttaamaan makaaberien kertomusten mestaria Glo-hotellin aulassa.

Henenlotter oli jo ehtinyt jättää elokuvanteon taakseen 1990-luvun alussa. Mitä tuolloin oikeastaan tapahtui?

Olin turhautunut, sillä eksploitaatioelokuvat olivat kuolemassa. Yhtiöt, jotka olivat aikaisemmin tuottaneet niitä, olivat suurelta osin hävinneet. Ainut tapa, jolla olisin voinut jatkaa elokuvien tekemistä, olisi ollut mukautuminen valtavirtaan. Sain tarjouksia projekteista, joihin en tahtonut osallistua. En halunnut tehdä elokuvia työmielessä tai pelkästään sen vuoksi, että saisin vuokrani maksettua.

Ohjaaja päätti kuitenkin palata mukaan kuvioihin vuonna 2008 ilmestyneen Bad Biologyn myötä. Vinksahtanut kauhukomedia osoitti, ettei Henenlotterin hulvaton säädyttömyys ole vanhemmalla iällä ainakaan vähentynyt. Elokuvan tarina kertoo tytöstä, jolla on seitsemän klitorista. Sänkykumppaneitaan vahingossa murhaava ja mutanttivauvoja synnyttävä nymfomaani törmää lopulta poikaan, jonka housuissa asustaa steroidikuurin sivutuotteena syntynyt hirviöpenis. Friikkisirkuksen käsikirjoitus syntyi yhteistyönä räppäri R.A. Thorburnin kanssa.

Olen tuntenut Thorburnin hyvin pitkään. Ohjasin hänelle pari musiikkivideota, ja meistä tuli hyvin epätavalliset ystävykset, sillä en edelleenkään tiedä hiphopista juuri mitään. Thorburn oli kerännyt rahaa projektia varten juuri sen verran, että elokuva oli mahdollista tehdä. Koska budjetti oli pieni, ajattelimme että seksielokuva olisi hyvä idea, koska se tulisi halvaksi.

Aihevalinnalla oli toki muitakin hyviä puolia. Henenlotterin mukaan keskeistä oli, että seksillä on edelleen helppo järkyttää ihmisiä.

Seksillä ei tarvitse tehdä kovinkaan paljon, jotta todella monet loukkaantuvat. Siksi otimme tavoitteeksemme tehdä seksistä sellaisen leffan, jollaista ei varmasti olla aikaisemmin nähty.

Helsingissä yleisö suhtautui elokuvaan ilmeisen positiivisesti.

Minusta festivaalinäytös meni oikein hyvin, sillä yleisö nauroi oikeissa kohdissa. En usko, että suomalainen yleisö on kovin suvaitsematonta. Kysymykset, jotka minulle esitettiin elokuvan jälkeen olivat myös hyvin perinteisiä. Kukaan ei pyytänyt minua poistumaan maasta, eikä kukaan heittänyt päälleni mitään.

Samaan hengenvetoon ohjaaja kuitenkin myöntää, että silloin tällöin olisi mukava kuulla katsojilta hyökkääviäkin kommentteja.

Minusta olisi hienoa, jos joku joskus huutaisi minulle. Ihmiset ovat aina aivan liian kohteliaita. Tietysti kyse on myös siitä, että Bad Biologyn kaltaiset elokuvat eivät ylipäätään houkuttele saliin valtavirtayleisöä.

Bad Biology on Henenlotterin töistä kenties lähintä sukua vuoden 1990 Frankenhookerille. Elokuvan kuuluisimmassa kohtauksessa joukko prostituoituja räjähtää kappaleiksi yksi kerrallaan. Mielenkiintoinen fakta on, että muuan Bill Murray julistautui teoksen suurimmaksi faniksi.

Olimme tekemässä äänimiksausta eräässä studiossa, jota myös Murray sattui käyttämään omassa projektissaan. Tuona aikana hän tutustui elokuvaamme ja tykästyi siihen. Myöhemmin joku kertoi Frankenhookerin tuotantoyhtiölle kohtaamisesta, ja he halusivat Murrayltä lainauksen elokuvan julisteeseen. Minusta se oli todella noloa. Bill oli ollut meille todella mukava, ja minusta hänen hyväksikäyttämisensä oli häpeällistä. Kieltäydyin itse soittamasta hänelle, mutta sain jälkeenpäin kuulla, että yhtiö oli painostanut häntä asian tiimoilta.

Tilanne sai kuitenkin myöhemmin yllättävän käänteen.

Elokuvan valmistumisen jälkeen kävelin New Yorkin kadulla ja huomasin, että Bill oli edessäni. Minua nolotti niin paljon, etten halunnut törmätä häneen, joten hidastin vauhtia. Omituista kyllä, Bill huomasi minut, vaikka oli kääntynyt toiseen suuntaan. Selitin tilanteen hänelle ja vannoin, ettei minulla ollut mitään tekemistä kyselyiden kanssa. Samana päivänä hän lähetti yhtiölle mainoslauseensa: ”Jos katsot vain yhden elokuvan tänä vuonna, pidä huolta siitä, että katsot Frankenhookerin”. En ole nähnyt jätkää sen koommin.

Haastattelun päätteeksi Henenlotter kertoo, ettei aio jatkaa Bad Biologyä edeltänyttä hiljaiseloaan vaan ohjaa elokuvia tulevaisuudessakin. Projektien luonne on tosin vielä avoinna.

Tällä hetkellä yritän saada rahoitusta kahdelle uudelle elokuvalle, joista toinen on hieman kalliimpi. Minulla ei kuitenkaan ole päätäntävaltaa budjettiasioissa, joten katsotaan miten asialle käy. Toinen elokuvista ei ole kauhua, vaan tositapahtumiin perustuva varkaustarina, joka tulee tuottamaan hirvittävän pettymyksen niille, jotka toivovat näkevänsä paljon verta ja gorea.