Pukin pahempi puoli

Jalmari Helanderin Rare Exports sai alkunsa vuonna 2003 ilmestyneenä lyhytelokuvana. Elokuvafestivaaleilla ja internetissä runsaasti positiivista huomiota saaneessa pätkässä joulupukkimyyttiä päivitettiin rankalla kädellä. Vanha valkoparta oli Helanderin visiossa villieläimen kaltainen, arvaamaton peto, jota jäljitti ryhmä urheita metsästäjiä. Myöhemmin ilmestyi Safety Instructions -niminen jatko-osa, ja nyt vuorossa on viimein mahtipontinen kokoillan versio tarinasta.

Helander kertoo, että hän ei itse ollut aluksi täysin vakuuttunut siitä, pystyisikö alkuperäinen konsepti pitämään kasassa puolitoistatuntista teosta.

Olisi ollut maailman surullisinta lähteä väkisin venyttämään lyhytelokuvan ideaa pitkäksi elokuvaksi. Totesin, että idea olisi hyvä vain, jos tekisimme kokonaan uuden leffan. Siitä alkoi melkoisen pitkä kirjoitusprosessi, ja kyllähän se lopuksi sitten syntyi.

Joulupukki on toki paljastanut synkemmän puolensa ennenkin, erityisesti Jouluyö, Murhayö -tyylisissä splatter-hurjasteluissa. Helanderin esikuvat olivat kuitenkin jossakin aivan muualla – nimittäin Hollywoodin klassisissa fantasia- ja seikkailuelokuvissa.

Spielbergin E.T. ja Kolmannen asteen yhteys ovat enemmän omaan makuuni kuin splatterit. Pidän elokuvista, joissa on sydäntä ja oikeita ihmisiä, jotka joutuvat yhtäkkiä yliluonnollisten asioiden keskelle.

Lempeänä tunnetun satuhahmon imagon purkaminen oli Helanderin mukaan suorastaan kohtuullista, vaikka jotkut tahot olisivatkin kokeneet käsittelyn loukkaavana.

Onhan siitä monet tulleet marisemaan, mutta suomalaisilla on mielestäni oikeus tehdä näin. Meidän joulupukkikuvastomme on romutettu jo kerran, joten nyt on kostoiskun aika.

Muiltakin osin kyse on hyvin epätyypillisestä kotimaisesta elokuvasta. Helander uskookin, että Suomessa on yleisestä käsityksestä poiketen hyvät olosuhteet tehdä muutakin kuin näyttelijävetoista draamaa tai junttifarsseja.

Mahdollisuudet ovat samanlaiset kuin missä hyvänsä, minkä vuoksi onkin erikoista, että tällaista ei olla kuitenkaan juuri tehty. Tämä johtuu varmaankin myös siitä, että ohjaajasukupolvi on parhaillaan vaihtumassa. Kyse on samasta ilmiöstä kuin vaikkapa Norjassa tai Ruotsissa. Nuorilta tekijöiltä tulee yhtäkkiä elokuvia, jotka kiinnostavat muitakin kuin oman maan kansalaisia. Käsikirjoitus voi olla yhtä hyvin erikoinen kuin samanlainen, eikä se välttämättä tee elokuvan tekemisestä sen kalliimpaa.

Rare Exports kuvattiin Norjassa. Oliko kuvaus erikoisissa oloissa haastavaa?

Haasteellisempaa oli lopulta kirjoittaminen, koska en ollut koskaan tehnyt sitä aikaisemmin. Ohjaaminen on sen sijaan aina ohjaamista, teki sitten mitä hyvänsä. Siinä ei kuitenkaan pysty lopulta keskittymään muuhun kuin siihen, että jokaisesta kohtauksesta tulee mahdollisimman hyvä. Norjassa oli tietysti pirun kylmä, kuvauspaikalla oli paljon ihmisiä ja monet heistä puhuivat eri kieltä. Olin silti varautunut paljon vittumaisempaan kokemukseen. Kaikki meni kivasti, muttei liian kivasti.

Vaikka jouluelokuvia tehtaillaan joka vuosi, jakavat vain harvat niistä Rare Exportsin näkemyksellisyyden. Helanderin oma suosikki joukosta on yksiselitteinen.

Kaikkien aikojen paras jouluelokuva? Varmaan Die Hard.

Lue myös