Lyhyttä ja makeaa mahan täydeltä

Tänä vuonna 49. kerran järjestettävät Tampereen elokuvajuhlat lasketaan maailman kolmen tärkeimmän lyhytelokuvafestivaalin joukkoon. Tampereen elokuvajuhlat on yksi niistä festivaaleista, joiden kautta voi päästä sekä Oscar-, BAFTA- ja EFA-lyhytelokuvavoittajaehdokkaaksi.

Maaliskuun 6.–10. pidettävillä filkkareilla nähdään kilpailemassa omissa sarjoissaan noin 110 lyhytelokuvaa, jotka on valittu 40 maasta lähetettyjen 4000 tarjokkaan joukosta.

Kilpailusarjojen lisäksi Tampereen elokuvajuhlat tarjoilee laajan kattauksen erilaisten teemojen alle koottuja esityskokonaisuuksia, yhteensä 400 elokuvaa yli sadassa näytöksessä. Monipuolisesta tarjonnasta voisi mainita esimerkiksi Japani-teeman, Muurit-teeman ja kielivähemmistöt.

Japani-sarjassa nähdään kiinnostavia kokeellisia lyhytelokuvia nousevan auringon maasta pääosin 1970-luvulta ja myös aivan viime vuosilta. Muurit-sarjaan on koottu lyhytelokuvia maista, joissa erilaiset muurit – kylmän sodan Berliinistä nykyhetken Meksikoon – ovat osa todellisuutta, mennyttä, nykyistä tai tulevaa.

Kielivähemmistöt ottaa käsittelyyn suomenruotsalaisuuden, Ruotsin suomalaiset ja saamelaiset. Sámi Filbma -osiossa nähdään saamelaiselokuvia niin Suomen, Ruotsin kuin Norjan saamelaisalueilta. Näiden elokuvien kiinnostavuutta jo etukäteen lisää se, että viime vuoden filkkarien suurimman voittopotin lunasti saamelaisohjaaja Marja Helanderin hieno Eatnanvuloš Lottit – Maan sisällä linnut.

Femmes -sarjassa voi Tampereella nähdä paremmin laulajana ja lauluntekijänä tunnetun Anna Erikssonin esikoiselokuvan M. Lukuisia elokuvafestivaaleja maailmalla kiertäneen, erikoiseksi ja lihaisaksi luonnehditun elokuvan voi nähdä kuukautta myöhemmin myös Turussa huhtikuussa pidettävällä Suomalaisen elokuvan festivaalilla. Anna Erikssonilta on myös pyydetty Tampereelle carte blanche -esitys, joka sisältää hänen valitsemiaan lyhytelokuvia.

Kotimaisessa kilpailusarjassa on tänä vuonna mukana useita pitkiä dokumentteja. Ennakkoon yksi mielestäni kiinnostavimmista on Arthur Frankin ohjaama dokumentti hypnotisoija Olliver Hawkista. Oma kiinnostukseni johtunee suurelta osin siitä, että muistan elävästi miehen esiintymiset televisiossa 1960- ja 1970-luvuilla. Nuoressa mielessäni lähes Taika-Jimiä muistuttava Hawk sai tietenkin aivan yliluonnollisia piirteitä. Hänessä oli jotain vangitsevaa – tosin aika häiritsevällä tavalla.

Etukäteen kiinnostusta herättää aiheensa puolesta myös Janne Tanskasen ja Ville Asikaisen ohjaama dokumenttielokuva Tee se itse -elämä: Combat Rockin tarina. Elokuvassa piisannee punk-asennetta ja se kuvaa Indie-levy-yhtiö Combat Rock Industryn nousua ja uhoa suomen tämän hetken ehkä tärkeimmäksi punk-levy-yhtiöksi.

Kotimaisesta kilpailusarjasta voisi nostaa ensin esiin muutamia kiinnostaviksi ja taitaviksi osoittautuneita tekijöitä uusine lyhäreineen. Nähtävien listan kärjessä on esimerkiksi hilpeänhirveän Armomurhaajan (2017) ohjanneen Teemu Nikin lyhytelokuva Siivooja. Heti kakkosena seuraa muun muassa Selma Vilhusen Hölmön nuoren sydämen (2018) käsikirjoittaneen Kirsikka Saaren 15-minuuttinen ohjaus Super Comfort.

Aiheiltaan kiinnostavia kotimaisella lyhäripuolella ovat hysteeriseksi mainittu Ilja Rautsin kauhukomedia Helsinki Mansplaining Massacre sekä tehotuotetun broilerin viisipäiväistä eloa kuvaava Kati Laukkasen lyhytdokumentti Syötäväksi syntynyt. Perherakenteita ja -dynamiikkaa humoristisesti ruotiva Tia Kouvon ohjaama Mummola on myös nähtävä – vähintäänkin siitä syystä, että yhdessä rooleista nähdään mainio Leena Uotila.

Ulkomainen kilpailusarja on jaettu kymmeneen eri aihepiiriin, joista oma etukäteisvalintani osuu Dystopia- ja Isoveli valvoo -nimisiin koosteisiin. Lukas Marxtin (Itävalta, Saksa) kokeellinen dokumentti Imperial valley (rakennettu valuma) todistelee yhdysvaltalaisen yltiöpäisen tehomaatalousalueen olevan kuva maailmanlopusta jo nyt. Tällaiseen väitteeseen voi uskoa ajankohtaiseksi nousseen ilmastonmuutoskeskustelun myötä. Yksi dokumenttilyhäreiden viehätyksestä onkin niiden keskittyminen olennaiseen; tärkeästä asiasta voi kertoa tehokkaasti lyhyessä ajassa, kun asialla on osaava tekijä.

Ulkomaisessa kilpailusarjassa nähdään myös iso valikoima animaatioita. Tämän elokuvamuodon vankkumattomana ystävänä ajattelin bongata animaatioista mahdollisimman monta. Aiheiden kirjo on loputon: Dystopia-sarjan suo-olennoista kertovasta viisiminuuttisesta stop motion -animaatiosta aina Feminismi-sarjan ruotsalaiseen animaatioon, joka kertoo Ingmar Bergmanin vallasta, seksuaalisuudesta ja häntä kiusaavasta rasvapatista.

6.–10.3.2019 pidettävien Tampereen elokuvajuhlien tarjonta on tuttuun tapaan runsas ja antoisa. Viidessä päivässä voi matkata maailman äärestä toiseen ja takaisin kevättalviselle Pirkanmaalle. Vuotta vaille viisikymppiset filkkarit ovat tunnelmaltaan erinomaiset, ja monen sorttiset oheistapahtumat takaavat että festarivieras – jos vain jaksaa – voi nauttia elokuvien lisäksi yötä myöten festaripöhinästä.

Kattavat ohjelmistoesittelyt ja lisätietoja vuoden 2019 elokuvajuhlista festivaalin kotisivulta: tamperefilmfestival.fi