TUULEN TUOLLA PUOLEN - Munchenin elokuva-arkisto restauroi Orson Wellesiä
Tämänvuotisen Sodankylän huipputapauksiin kuului kahden näytöksen kokonaisuus tuiki harvinaista Orson Wellesiä. Valitettavasti tämän kirjoittaja pystyi aikataulupäällekkäisyyksien vuoksi katsastamaan vain ensimmäisen. Ja voi hyvä tavaton! Jo tämänkin perusteella Welles-entusiasteilla on tulevaisuudelta paljon odotettavaa.
Welles-näytökset oli koostanut Munchenin elokuva-arkiston tutkija Stefan Drösler. Saksalaisilla on arkistossaan suuri määrä materiaalia Wellesin tunnetusti lukuisista keskenjääneistä projekteista. Amerikkalaisstudiothan eivät Orsonia sulattaneet oikein koskaan, ja mies työskenteli paljon Euroopassa. Rahoituksen löytäminen oli valtameren tälläkin puolella useimmiten hankalaa. Moni mielikuvitusta kiihottava työ jäi valmistumatta. Rahat loppuivat usein harmittavasti editointivaiheessa.
Toivoa kuitenkin on. Näkemässäni näytöksessä Drösler kertoi meneillään olevista restaurointiprojekteista. Enemmän tai vähemmän valmisteilla ovat elokuvat The Deep, The Merchant of Venice ja The Other Side of The Wind.
Tyynellä merellä
Pisimmällä projekteista on Charles Williamsin romaaniin Dead Calm(josta Philip Noyce ohjasi oman versionsa vuonna 1989) perustuva merellinen trilleri The Deep. Wellesin lisäksi tätä vuosina 1967-69 kuvattua leffaa pääosittavat Jeanne Moreau, Laurence Harvey sekä Wellesin myöhempien aikojen elämänkumppani Oja Kodar. Drösler uskoo vahvasti arkiston saavan The Deepin ennemmin tai myöhemmin viimeisteltyä.
Käytössä on useampaa käsikirjoitusversiota sekä tuntitolkulla värillistä ja mustavalkoista filmiä. Welles ei koskaan saanut äänen miksausta kaikin osin viimeisteltyä. Ilmeisesti joitain vedenalaisia kohtauksia ei myöskään onnistuttu kuvaamaan. Nähdyn parinkymmenen minuutin keskeneräisen näytteen perusteella en The Deepia ainakaan kiinnostavimpien Wellesien joukkoon sijoittaisi. Sujuvasta genre-viihteestä näyttäisi olevan kyse.
Öisiä monologeja
Shakespeare-filmatisointi The Merchant of Venice oli työn alla 1970-luvun alkuvuosina. Värifilmistä, jonka Drösler myös uskoo jonain päivänä valmistuvan, nähtiin noin kymmenen minuutin pätkä. Tämän perusteella elokuva vaikuttaa kerrassaan lupaavalta, taiteellisesti tinkimättömältä ja omaperäisiä kuvakulmia ja kompositioita pursuavalta teokselta.
Welles näyttelee filmissä Shylockin roolin, jonka keskeiseen monologiin oli koko elämänsä ajan erityisen mieltynyt. Elokuvan hajanaisten kuvausten aikana Welles harjoitteli monologia toistuvasti. Drösler näytti hilpeän koosteen Wellesin monologiharjoituksia. Näiden kuvaajaa kävi todella sääliksi. Esimerkiksi erään illan ensimmäisen, täysin epävirallisen, trenchcoatissa lausutun harjoitusotoksen taustalla näkyi alkava auringonlasku. Viimeisen otoksen aikana oli jo pilkkopimeää.
M niin kuin miksi
Legendaarisimpia Wellesin keskeneräisistä projekteista on niin ikään 70-luvulla valmisteltu The Other Side of The Wind. Ongelmana tässä tapauksessa ei ole filmimateriaalin puuttuminen. Se löytyy projektin iranilaisrahoittajan kassaholvista. Materiaalin lunastamiseen tarvittavaa tähtitieteellistä summaa sen sijaan ei ole löytynyt.
The Other Side of The Wind kertoo takautumin legendaarisen elokuvaohjaajan (roolissa tosielämän ohjaajasuuruus John Huston!) auto-onnettomuuteen päättyvästä viimeisestä päivästä, miehen syntymäpäivästä. Ohjaajalla on valmisteilla viimeinen elokuvansa, samaan aikaan kun hänestä tehdään dokumenttia. Luvassa on siis ainakin leikittelyä kerronnan eri tasoilla.
Nähdyt näytteet saavat rukoilemaan elokuvan valmistumista. Erityisesti kohtaus jossa "Hustonin" tuottajalle esitetään käsittämättömän taidehörhöisiä pätkiä valmisteilla olevasta elokuvasta on herkullinen.
Mainiona lisänä Drösler esitteli Wellesin alkuperäisen, rahoittajien hyllyttämän trailerin elokuvaan F for Fake. En ole koskaan nähnyt läheskään yhtä hyvää traileria. Lähes kymmenminuuttinen pätkä oli enemmänkin itsenäinen, villi, kokeileva lyhytelokuva, täynnä arvaamatonta ja riemastuttavaa assosiaation juhlaa. Millainen kiero, paha ja alhainen häviäjä on sanonut tällaiselle ilotulitukselle "ei"?
Seuraava:
Sodankylän Elokuvajuhlat 2001 - Freddie Francis
Yksi Hammer-yhtiön olennaisista nimistä, kuvaaja ja ohjaaja Freddie Francis saapui tänä vuonna Sodankylän filmijuhlille. Mies ei ollut lainkaan kauhua herättävä ilmestys, vaan lähinnä hellyttävä.
Edellinen: Sodankylän Elokuvajuhlat 2001 - villi italia
Sodankylässä nähtiin Sollimalta kaksi hienoa lännenelokuvaa, Luodin laki (La resa dei conti, 1966) ja Kasvokkain (Faccia a Faccia, 1967). Näitä yhdistää muun muassa Tomas Milianin oivaltava näyttelijäntyö.