Virtuaalimaailmoissa

Brett Leonardin ohjaamat Ruohonleikkaaja (The Lawnmover Man, 1992) ja Virtuosity eivät elokuvina ole mitenkään ihmeellisiä. Scifi-teoksina niiden virtuaalimaailmaan liittyvät teemat ovat kuitenkin mielenkiintoisia. Kumpikin elokuva vaikuttaa nykykatsojan silmissä jo hieman vanhanaikaiselta, mutta aihe itsessään eli virtuaalisuus ei ole tipahtanut kehityksen kyydistä vaikka varsinainen hype onkin jo takana. Virtuaalinen eli keinotodellinen on edelleen tutkimuksenkin kentällä salaperäisen usvan verhoama ja kätkee tuntemattomaansa paljon mieltä kutkuttavia skenaarioita.

© 1995 Paramount PicturesRuohonleikkaajassa tajuntaa laajennettiin videopelin näköisen virtuaalimaailman avulla. Kolmessa vuodessa käsitykset virtuaalimaailmasta kuitenkin kehittyivät ja Virtuosityssa virtuaalimaailmasta on tullut jo todellisuutta konkreettisen näköisesti jäljentävä tila, jossa ihmisiä voitaisiin kouluttaa suoriutumaan esimerkiksi vaarallisista tehtävistä. Elokuvassa virtuaalimaailmaan on suunniteltu huippurikollinen Sid 6.7, jota koulutettavien poliisien tulisi jahdata. Järjestelmä osoittautuu käyttäjilleen kuitenkin vaaralliseksi, sillä virtuaalitilassa koetut tapahtumat heijastuvat fyysiseen ruumiiseen. Salainen projekti aiotaan panna jäihin ja suivaantunut Sidin suunnittelija siirtää luomansa virtuaalihahmon nanotekniseen ihmisjäljenteeseen. Kuolemattoman superrikollisen voi ainoastaan napata vankilassa viruva ja järjestelmää testannut ex-poliisi.

© 1995 Paramount PicturesVaikka elokuvalla ei varsinaisesti uskottavaa todellisuuspohjaa olekaan, niin se käsittelee teoreettisesti terveeltä pohjalta virtuaaliteknologiaan liitettyjä pelkoja. Erilaiset salaiset projektit kehitellä tietoteknologian avulla virtuaalisuutta yms. eivät ole tuulesta temmattuja, ja on perusteltua peräänkuuluttaa näiden projektien parissa toimivien vastuuta olla luomassa jotakin, joka kykenee itsenäiseen toimintaan ja kehittymiseen. Ajatukset ruumiittomasta älystä ja henkisestä toiminnasta ovat olleet scifin puolella vallalla jo kauan. Nanoteknologisia tappokoneita tarvitsee tuskin pelätä, mutta erilaisiin valvonta- ja manipulaatiojärjestelmiin on perusteltua suhtautua jo varauksellisesti.

Oivallinen tematiikka jää Virtuosityssa kuitenkin taka-alalle, kun vapaana ihmisiä huvikseen teilaavan Sidin takaa-ajo alkaa. Lukuun ottamatta Russell Crowen nautinnollisesti tulkitsemaa sadistista tappokonetta, ei elokuvassa toiminnan tasolla ole paljoa omaperäisyyttä. Denzel Washingtonin alussa vielä rujolta poliisilta vaikuttanut hahmo Parker Barnes kääntyy pian tyypilliseksi kirkasotsaksi ja väkivaltaisten toimitapojen pohdinnalta putoaa siinä sivussa pohja. Sidin ja Parkerin välienselvittelyn ymppääminen henkilökohtaiselle tasolle kangistaa niin tarinan kuin toiminnankin ikävien lajityyppikonventioiden kaavoihin. Tosin, kyllä Virtuosityssa kokonaisuus pysyy aivan toisella tavalla hanskassa kuin pönäkän juoksentelun puolelle kompastuneessa 6. päivässä.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 2.35:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty (voi katsoa ilman tekstitystä); Extra Features: Theatrical Trailer.

* * *
Arvostelukäytännöt