Walter Matthau ja Jack Lemmon ovat parivaljakko, jonka vauhti ei tunnu laantuvan, vaikka ikää alkaa olla kummallakin kai lähemmäs sataa vuotta. Siinä esimerkkiä nykyisille ja tuleville näyttelijänplantuille, joita vaivaavat burnoutit ja uupumus jo ennen kolmenkympin kypsää ikää. "Vanhojen herrojen" yhteiseen taipaleeseen kuuluu monia ikimuistoisia hetkiä, joiden arvo ei katoa selluloidin haalistuessakaan. Mutta tämänkertainen Suomessa videolevitykseen saapunut yhteinen teos, Vanhat herrat vesillä, ei kuulu näiden huippuhetkien joukkoon.

Charlie (Walter Matthau) on ikääntynyt onnenonkija ja hänen lankonsa Herb (Jack Lemmon) kuolleen vaimonsa kuvan kanssa hääpäiväänsä viettävä eläkeläinen. Charlie aikoo piristää lankomiestään ehdottamalla yhteistä etelämeren risteilyä. Hänellä on jo liputkin valmiina. Saatuaan puoliväkisin raahattua Herbin mukaansa laivaan Charlie paljastaa, että matka ei olisikaan ilmaista huvia vaan he ovat risteilylle palkattuja tanssittajia. Niinpä heillä parkettien partaveitsinä olisi mahdollisuus iskeä itselleen varakkaat seuralaiset. Täysin tanssitaidoton Cralie etsiytyy rikkaampiin piireihin laivan kasinolle ja Herb pyörittelee miehenkipeitä ikäneitoja velvollisuudentuntoisesti tanssisalongin parketilla. Kummatkin kohtaavat tietysti naisen ja siitähän tämä komediakeitos alkaakin puuroutua pahemman kerran.

Kahden ikämiehen show

Jos Vanhat herrat vesillä -elokuvan päärooleissa olisi ollut jokin muu kaksikko kuin Matthau ja Lemmon, sen olisi voinut surutta siirtää videoliikkeiden ö-hyllyyn, muiden täysin turhaan tuotettujen tekeleiden joukkoon. Sen verran mitäänsanomattomia juoni ja sisältö ovat. Mutta kun tämä kaksikko ottaa näinkin heppoisista rooleista irti sen mitä vain he osaavat, voi elokuvan sentään katsella ilman pikakelausnappulan turhautunutta käyttöä. Kun elokuvan muukin näyttelijäkaarti on rekrytoitu suurimmaksi osaksi jostain Floridan filmiveteraanilähiöstä, niin ei ole ihme, että Matthau ja Lemmon saavat loistaa ilman suurempia häiriötekijöitä. Muista rooleista mainittakoon vanhojen herrojen ihastuksen kohteina häärineet Dyan Cannon ja Gloria De Haven. Ja olihan mukana myös risteilyn johtajan roolissa Star Trekin uudemman sukupolven Data eli Brent Spiner.

Martha Coolidgen ohjaama Vanhat herrat vesillä ei ole siis jatkoa Matthaun ja Lemmonin edellisille Äksyt vanhat herrat -elokuville. Vain suomennettu nimi viittaa parivaljakon edellisiin, sanottaisiinko huomattavasti tätä elokuvaa parempiin suorituksiin. Varsinkin Jack Lemmonin rooli on tässä elokuvassa niin rutiinilla heitettyä, että sen suorastaan vaistoaa, joskin Matthaulla on ilmiselvästi herkullisemmin kirjoitettuja repliikkejä. Elokuvan juoni ja rakenne on kuin suoraan edesmenneestä Lemmenlaiva -tv-sarjasta ja ajoittainen häiritsevä töksähtelevyyskin viittasi enemmän televisiomaiseen tuotantoon kuin oikeaan elokuvaan. Ja kun Vanhat herrat vesillä -elokuvan ehdottomasti hauskinta antia ovat lopputekstien aikana näytetyt mokailut, niin enempää ei kai tarvitse sanoa.

* *
Arvostelukäytännöt