Valentine kotikatsomo

Valentine on nuorille suunnattu kauhuelokuva, jossa jo kouluajoilta toisensa tuntenut hiukan päälle parikymppisten tyttöjen porukka yrittää kalastaa miehiä mm. "turbotreffitapahtumassa". Suurin osa tyttöjen tapaamista miehistä esitetään lähes groteskissa valossa: heissä on kaikissa jotakin outoa tai ei-haluttavaa. Nenän nyrpistely ja pakkien antaminen tuli neideille tutuksi jo koulussa: elokuvan alun takautuma näyttää, kuinka ryhmän tytöt yksi toisensa jälkeen kieltäytyvät tanssimasta pervoksi haukutun rillipäisen laiheliinin kanssa. Kun yksi tytöistä kuolee saatuaan makaaberin valentine-kortin, muutkin huolestuvat. Heistä jokainen saa nimittäin samantapaisen kortin psykopaattiselta Amorilta ja loppu on tylsää väkivallalla mässäilyä. Tilanne ei kovin paljon eroa taannoisesta love-viruksesta: rakkaudenkipeät avasivat tiedoston narsistisen utelias ilme naamallaan, kunnes huomasivat sen tappouhkaukseksi firman tietokoneelle. Tässä vain tappouhkaus tietysti kohdistuu ihmisiin.

Elokuvan nuoret naiset ovat mielenkiinnottomalla tavalla kalseita narttuja. Keneltäkään heistä ei heru minkään maailman empatiaa sitä high schoolin rillipäistä pojanrääpälettä kohtaan, joka koettaa pyytää heitä jokaista erikseen tanssimaan kanssaan. Vain yksi tytöistä, itsekin siihen aikaan muiden hylkimä pullukka, suostuu. Muut nyrpistelevät vain nenäänsä pojan lähestymisyrityksille kouluelokuvista tutun lynkkausmentaliteetin vaatimalla tyylillä. Kaikki elokuvan henkilöhahmot ovat todella yksioikoisen latteita ja epämiellyttäviä - myös ärsyttävää akkojen kiukuttelua löytyy. En ainakaan itse jaksaisi lähettää kenellekään heistä valentine-korttia, siksi suvaitsemattomia ja kylmiä nämä naisenalut ovat. No, ehkä jotkut mieskatsojat kaikesta huolimatta saavat jotakin iloa Bond-tyttönäkin tunnetun Denise Richardsin tiirailusta. Ettei menisi ihan naisten haukkumiseksi, on kyllä sanottava, etteivät elokuvan miehetkään liialti sympatiapisteitä kerää. Tosin sivuroolissa vilahtavalla poliisimiehellä on suunseudussa jotakin samaa kuin Harvey Keitelillä, mikä on ehkä ainoa hyvä asia tässä elokuvassa.

Jotenkin kuvaavaa, että ohjaajan sukunimi on Blanks, tarkoittaahan sanonta "to shoot blanks" sitä, kun ammutaan ilman panoksia tai ilman että luoti lähtee minnekään. Tämä elokuva on ainakin ihan ruudittomalla pyssyllä tussautettu tyhjä tekele. Siitä on vaikea edes mennä sanomaan mitään - niin huono se on. Ainoa omaperäinen juttu koko roskassa on se, kun yksi tytöistä vesikatkoksen yllättäessä huuhtelee saippuaisen päänsä pöntössä. No niin, paljastin parhaan kohdan: voitte rauhassa jättää koko elokuvan väliin. Säästäkää siis itseänne niille oikeille ohjaajille - se kannattaa.