Tylsä!!!

Mitäpä kaunistelemaan totuuksia: Tuomiopäivän kolmikko on tautisen tylsä ja toivottoman toimimaton rikosvääntö. Ohjaaja Albert Pyun on katsonut kelalta turhan monta klassikkoa, päättänyt itse tehdä jotakin elämää suurempaa, nostanut riman liian korkealle ja flopannut - täydellisesti. Taiteellisuuden sijasta katsojan silmiä raastaa tekotaiteellinen saasta, joka on lähes omaa luokkaansa viimeaikojen videojulkaisujen(kin) joukossa. Älkää antako Burt Reynoldsin nimen komeilun hämätä videokopion kannessa; vanha konkari on kyllä tällä kertaa lyönyt kädet kyynärpäitä myöten siihen itseensä!

Tuomiopäivän kolmikon tarina pähkinänkuoressaan. Pikkunilkki yrittää kusettaa häijyjä tummahipiäisiä mafiapomoja, mutta joutuu lopulta vain pelinappulaksi tuhmien poikien valtataisteluun. Taustana toiminnalle toimivat kommunismin rauniot, mikä saa ihmettelemään pahisten etnistä alkuperää. Vieläkin kummaksuttavampaa on pahassa idässä stetsoniin pukeutuva sheriffi Burt Reynolds, joka cowboy-maneerein tuntuu lähinnä väärään elokuvaan ja -aikaan eksyneeltä omituiselta kummajaiselta. Rakkaussivujuonella, väkivallalla ja täysin turhilla hidastuksilla elokuva saadaan lopulta venyyyyyytettyä ja uudelleen venyyyyyytettyä kokoillan elokuvan mittaiseksi!

Hyvien eväiden hukkaamista on todella sääli katsoa. Ohjaajan pyrkimys taiteellisuuteen voimakkain leikkauksin ja runsailla musiikkirinnastuksilla ei toimi varsinkaan silloin, kun juonta ei ole nimeksikään tai kun näyttelijät vetävät roolinsa vasemmalla kädellä ilmeisen turhautuneina itsekin kohellukseensa. Tuomiopäivän kolmikko onkin sen verran huono kohellus ja masentava katsomiskokemus, että palstatilan hukkaaminen sille tässäkin mittakaavassa tekee suunnatonta vääryyttä jopa keskivertotusinaelokuvalle.

*
Arvostelukäytännöt