Tsunami kotikatsomo

Vuoden 2004 luonnonkatastrofi eli Intian valtamerellä maanjäristystä seurannut tsunami on toistaiseksi saanut olla suhteellisen rauhassa elokuvantekijöiltä. Katastrofiin on toki viitattu useissa elokuvissa, mutta hyökyaallon tuhovoimalla ei ole mässäilty. Toisaalta ihmisten tajuntaan lienee pysyvästi jäänyt uutisvirrassa päiväkaudet pyörineet kuvat valtavan aallon vyörymisestä Thaimaan rantakohteisiin. Mikään kuvitteellinen efektikimara ei vastaavaan kuvalliseen voimaan pystyisi.

Etelä-Koreassa vuoden 2004 tsunamista on kuitenkin inspiroitu maan ensimmäinen suuren luokan katastrofielokuva, Haeundae, joka Suomessa nähtiin viime vuoden Night Visionsissa. Nyt elokuva on julkaistu meillä myös dvd:llä nimellä Tsunami. Japanin keväisen maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin myötä elokuva tuntuu lähinnä irvokkaalta ja tuhokuvilla mässäily suorastaan luotaantyöntävältä, kun todellinen katastrofi on vielä tuoreena visuaalisessa muistissa.

Luonnon mahtavat voimat ovat kuitenkin viihteen yksi suuria voimavaroja ja ihmiset ovat aina olleet kierosti kiinnostuneita tuhon spektaakkelista. Tsunami-dvd:n kansitekstien tekijälle joku voisi kuitenkin kertoa, että ”luonnon viha” on täysin älytön termi, koska luonto ei vihaa mitään eikä ketään. Samoin kansitekstin mainoslause ”elokuvan The Day After Tomorrow tekijöiltä” on jokseenkin ylimitoitettu. Jos tehosteiden tekijöissä on saman efektipajan henkilöstön nimiä, niin siitä ei kovin suurta yhtäläisyyttä kannata elokuvien välille vetää. Mutta niinhän se on, että huono elokuva vaatii mainostamista.

Ja Tsunami on huono elokuva. Katastrofielokuvaksi se on suorastaan surkea.

Tutkija varoittelee suuresta tsunamista, joka voisi iskeytyä Korean rannikolle Japanin suunnassa tapahtuvien maanjäristysten seurauksena. Kukaan ei tietystikään ota ukkoa tosissaan ja Haeundaen rantakaupungissa elellään kuten ennenkin, kunnes valtaisa vesimassa iskee mereltä.

Elokuvassa rakennetaan pitkään ja hartaasti henkilökuvia rantakaupungin asukkaista. Käsikirjoitus muistuttaa enemmän kehnohkoa tv-draamaa kuin katastrofielokuvaa. Toisaalta huono draama on katastrofielokuville tyypillistä, sillä draamaa keskeisempää on tuhon spektaakkeli. Tsunamissa painopiste on kuitenkin spektaakkelia enemmän huonossa draamassa.

Sekavien ihmissuhteiden seuraaminen käy työstä, eikä hahmoihin kykene juuri millään tasolla samaistumaan. Tämä lienee osin seurausta kerrontakulttuurien eroista eikä asiaa liiemmin auta aasialaisille elokuville tyypillinen ylinäytteleminen.

Itse katastrofi pääsee valloilleen vasta elokuvan loppupuolella ja vaikka pilvenpiirtäjien korkuinen megatsunami sinällään on näyttävä, niin tehosteiden vakuuttavuus ei ole Hollywood-tuotantojen veroista. Lisäksi katastrofin ja valtaisan aallon osuus on nopeasti ohi. Katsojalle jää käteen lähinnä hölmistynyt ihmetys siitä, että tässäkö tämä oli. Ja siinä se oli. Valtava aalto pyyhki rivakasti mitäänsanomattomat ihmiset mennessään.