The Visitor kotikatsomo

Tom McCarthylla on silmää tarinankerronnalle. Enemmän kameran edessä näyttelijänä viihtynyt mies on ohjannut ja käsikirjoittanut kaksi elokuvaa, joista kumpainenkin on kuvakerronnaltaan äärimmäisen sujuva ja sisällöltään kaikki sudenkuopat välttävä, henkilöihin keskittyvä kypsä tarina. Lisäksi hän on osallistunut Pixarin tulevan Up – kohti korkeuksia elokuvan käsikirjoittamiseen, ja Pixarhan on joka käänteessä korostanut tarinan merkitystä elokuvissa.

McCarthyn esikoiselokuva Station Agent (2003) kertoi paikkansa löytämisestä elämässä lyhytkasvuisen Finbarin kautta, joka muuttaa perimälleen rautatieasemalle ja alkaa saada ystäviä uudelta paikkakunnalta. Miehen toinen ohjaustyö Visitor kertoo pohjimmiltaan samasta asiasta, vaikka ei suinkaan ole mikään kopio Station Agentista. Elokuva piirtää taiten kuvan kahden maailman kohtaamisesta ja ihmisestä, joka vähitellen murtautuu ulos kuorestaan.

Richard Jenkinsin näyttelemä päähenkilö on ikääntynyt ja erakoitunut professori Walter Vale, joka on menettänyt elämänilonsa ja vain kuluttaa aikaansa. Seminaarin takia Walter joutuu vasten tahtoaan matkustamaan New Yorkiin, missä hänellä on asunto. Walter onkin hieman yllättynyt, kun asunto on ”vuokrattu” Senegalista ja Syyriasta kotoisin olevalle pariskunnalle. Pitkän pohdinnan jälkeen Walter antaa pariskunnan pysyä asunnossa toistaiseksi.

Elokuva keskittyy Walterin muutokseen, vaikka taustalla käsitellään vaivihkaa muun muassa ihmisarvoa ja maahanmuuttoa. Kaikki toimii, koska henkilöhahmot ja heidän ratkaisunsa tuntuvat täysin uskottavilta, mistään ei saarnata, eikä taivaalta tipahda ihmeratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin. Kuusikymppisen yliopistoprofessorin ja maahanmuuttajapariskunnan tilanteisiin pääsee sisälle juuri tämän uskottavuuden takia.

Vähitellen Walter tutustuu vuokralaisiinsa ja uskaltautuu itsekin kokeilemaan rumpua, jota pariskunnan mies, Tarek, taiturimaisesti soittaa. Musiikkia rakastavan Walterin muutos tuodaan tätä kautta konkreettisesti esille – kauan sitten kuolleen pianistivaimon vuoksi otetut pianotunnit kun eivät aiemmin luonnistuneet laisinkaan. Myöhemmin Walter vielä tutustuu Tarekin äitiin, mutta tässäkään sivujuonteessa ei sorruta halpoihin ratkaisuihin.

Visitor onkin virkistävää katsottavaa, sillä se välttää kaavamaisuudet, jolloin vertailukohdaksi nousee muiden elokuvien lisäksi myös oikea elämä. Eikä elokuvassa sitä elämäniloakaan unohdeta.