Aikakauden loppu
Anthony Mannin ohjaamien eeppisten elokuvien huipentumaksi muodostui Rooman valtakunnan tuho (The Fall of the Roman Empire, 1964). Mannin, tuottaja Samuel Bronstonin ja Sophia Lorenin toinen yhteistyö jäljittelee sisällöltään heidän edellistä elokuvaansa El Cid – kuninkaan soturi (1961). Rooman tavoin oman paineensa alla kaatui näihin elokuviin erikoistunut Hollywoodin suurelokuvien tuotantokoneisto raivaten tietään nuorille ja studiojärjestelmän ulkopuolelta tuleville elokuvantekijöille.
Heistä Martin Scorsese on kuvaillut Mannin antiikkispektaakkelia yhdeksi kadonneen taidemuodon viimeisistä edustajista, jossa monipolvinen draama limittyi kuvalliseen kompositioon täydellisesti. Samanlaisia joukkokohtauksia suurten lavasteiden ja luonnon varjossa ei enää filmillä nähdä. Niissä paljastuvat sekä hahmojen tunteet että lumeen hautautuvan ja tulessa palavan imperiumin lopun ilmapiiri.
Mannin lukemaan Edward Gibbonin historiantutkimukseen pohjautuvassa elokuvassa tarkastellaan Keisari Marcus Aureuliuksen (Alec Guinness) hallituskauden lopulla 180 jKr. valtansa huipulla olevan Rooman imperiumin tuhoon johtaneita syitä. Syyt olivat moninaiset: jatkuvien sotien luoma paine rajoilla, valloitettujen kansojen kansalaisuuskysymys, kulkutaudit sekä politiikoiden ja sotapäälliköiden korruptio.
Elokuvassa päällimmäiseksi syyksi nostetaan valtakunnan sisäiset levottomuudet ja niistä vastuuseen asetettu filosofista Aureliusta keisarina seurannut äkkipikainen ja väkivaltainen Commodus (Christopher Plummer). Draaman kaari on rakennettu Aureliuksen seuraajan valitsemisen varaan, muuttamalla hänet Commoduksen sijaan oikeamieliseksi sotapäälliköksi Liviukseksi (Stephen Boyd), joka on samalla rakastunut Ceasarin tyttäreen Lucillaan (Sophia Loren).
Aureliuksen kuollessa nimeämättä seuraajaansa nousee Commodus Liviuksen tukemana valtaan, jolloin alusta asti miesten välille rakennetulta konfliktilta putoaa pohja liian varhain juonen jännitteen kannalta. Rakkauden ja velvollisuuden välillä tasapainolevan Boyd on alun perin Charlton Hestonille tarkoitetussa Liviuksen roolissaan jäykkä kuin marmoripatsas. Vetoavampi on hiljattain menehtynyt Plummer lipevänä ja vallan sokaisemana Commoduksena. Miesten välinen ystävyys saa jopa homoeroottisia piirteitä viininjuonnin ja voimanmittelöiden lomassa.
Rooman valtakunnan tuho herättää henkitoreissaan olevan genren vielä kerran eloon ennen sen elokuvahistoriaan painumista. Hajanainen tarina toimii paremmin kansainvälisen yleisön tunteman Rooman tuhon puitteissa sekä etenee pitkästä kestostaan huolimatta sulavammin jakautuen väliajan mukaan Germanian sotaretken ja Rooman politikoinnin välille. Elokuvaa lyhennettiin roadshow-esitysten vaatimaan pituuteen, ja muihin versioihin tehtiin pieniä leikkauksia, jotka näkyvät osassa kohtauksista turhan äkillisinä siirtyminä.
Antiikin maailmaa rekonstruoivilta lavasteiltaan historialliseen uskottavuuteen pyrkivää elokuvaa tulee menneisyydestä kertomisen sijaan lähestyä enemmin oman genrensä, antiikkispektaakkeleiden, edustajana. Rooman provinssien armeijat eivät koskaan Germaniaan kokoontuneet, mutta niiden kautta symboloidaan valtakunnan yhtenäisyyttä, Aureliuksen aikakauden Pax Romanaa, joka päättyi Commoduksen valtakauteen, joka syöksi valtakunnan konfliktiin raja-alueiden kansojen kanssa.
Tuotantoaikansa yhteiskunnallisia kysymyksiä heijastellaan karismaattisen James Masonin esittämän entisen orjan Timonidesin puheissa valloitettujen kansojen ja vähemmistöryhmien hyväksymisestä tasavertaisiksi kansalaisiksi. Siinä on yhtymäkohtia 1960-luvun Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikehdinnän retoriikkaan.
Rooman valtakunnan tuhon monipolvisen prosessin esittäminen eri hahmojen näkökulmista hautautuu lopulta dramatisoidun ja salajuonilla spekuloivan kerronnan jalkoihin sekä imperiumin tuhon bakkanaaleilla herkutteluun. Keisari Commoduksen valtakauteen tarttui myöhemmin Ridley Scott Gladiaattorissa (2000), joka onkin historian sijaan enemmän velkaa Mannin elokuvan kaltaisten antiikkispektaakkeleiden perinnölle.
Seuraava:
Light of My Life
Vahva ja kypsä henkilökuvaus tulevaisuudesta, jossa isä ja pojaksi naamioitu tytär vaeltavat yhteiskunnan rajamailla.
Edellinen: Ainutlaatuinen Ivan
Ainutlaatuinen Ivan ei ole eläinelokuvien joukossa ainutlaatuinen.