Ankeaa avaruusromua

Pluto Nash kertoo samannimisestä yökerhonomistajasta (Eddie Murphy), jonka suosittu klubi sattuu sijaitsemaan Kuussa. Nashia yritetään painostaa myymään yrityksensä paikallisille nilkeille, mutta Nash pitää tietysti omastaan kiinni kynsin hampain yhdessä henkivartijarobottinsa (Randy Quaid) ja lupaavan laululintusen (Rosario Dawson) kanssa. Vuosi on 2087 ja Kuun siirtokunnasta on kehittynyt jonkinlainen Las Vegasin scifiversio "sen jälkeen kun uhkapeli kiellettiin maassa".

© 2002 Warner Bros.Pluto Nashiin saatiin uppoamaan kasapäin rahaa, joka meni aivan kankkulan kaivoon, sillä se floppasi teatterikierroksella todella pahasti. Rahaa paloi ilmeisesti mm. kuusiirtokunnan katunäkymien luomiseen, vaikkei niitä loppujen lopuksi kovin paljon elokuvassa näytetäkään. Moni scifi-harrastaja varmasti vuokraa videon ihan vain mielenkiinnosta erikoistehosteita kohtaan ja pettyy, kun joutuu lähes koko elokuvan ajan katsomaan aika tavanomaisissa sisätiloissa tapahtuvaa surkeaa sanailua. Mielenkiintoisimpia asioita elokuvassa ovat ne näkymät, joissa siirtokuntaa kuvataan ulkopuolelta ja toisaalta päähenkilöiden pomppiminen kuun pimeän puolen pölyisissä maisemissa.

© 2002 Warner Bros.Eddie Murphyn tähdittämät elokuvat ovat suurimmaksi osaksi olleet harvinaisen turhanpäiväistä soopaa. Niin tämäkin. Elokuvan käsikirjoitus on kliseinen ja mielenkiinnoton. Sen huumori ei ole hauskaa, koska se ei ole sen paremmin älykkään ilkeää kuin lämmintä tai mustaakaan. Näyttelijäntyö ja toimintakohtausten koreografiat ovat yhtä kömpelöitä kuin surkeissa tv-sarjoissa. Viimeistään viidentoista minuutin katsomisen jälkeen haluaa pysäyttää videot ja kelata kasetin alkuun. Elokuvan katsominen loppuun vaatiikin jonkin verran tunnollisuutta. Scifiin paremmin perehtynyt saattaa toisaalta saada laihaa lohtua viittauksista muihin elokuviin. Elokuva viittailee kevyesti esimerkiksi Total Recallin suuntaan.

Huumoria Pluto Nashissa yritetään repiä lähinnä kiimaisten robottien kustannuksella. Toisaalta Eddie Murphylle on kirjoitettu useita tuskastuttavan ankeita kuu-aiheisia puujalkavitsejä, jotka eivät naurata pätkän vertaa. Ja jos joku nyt pääsi vahingossa kiinnostumaan elokuvasta sanojen "kiimaiset robotit" takia, niin tosiasiassa sekin rajoittuu mm. kamarineitorobotin katatoniseen pyllistysflirttiin putoilevan pölyhuiskan perässä.

Täytyy ilmeisesti mainita, että Pam Grier vilahtaa elokuvassa Pluto Nashin komeana äitinä, kun taas John Cleese esittää uskollista brittipalvelijaa avaruusajoneuvon ohjauspaneelin näytössä. Ihan kiva sinänsä, mutta kyllä Cleesen kaltainen hupiveikkokin kunnon vuorosanoja tarvitsee ollakseen hauska. Grierin ylvästä olemusta olisi puolestaan voinut näyttää enemmänkin. Tarantino sai Jackie Brownissa paljon irti Grieristä: sääli, ettei näin upealle naiselle irtoa Pluto Nashia parempia rooleja. O tempora, o mores!

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:1 /3 henkilöä