Pluto Nash valkokangas

Entinen salakuljettaja Pluto Nash (Eddie Murphy) omistaa yökerhon Kuun Pikku Amerikassa vuonna 2087. Mafiamiehet haluavat pakottaa Nashin myymään klubinsa. Taistelussa mystistä gangsteripomo Rex Crateria vastaan Nashilla on apunaan klubin uusi tarjoilija Dina Lake (Rosario Dawson) ja uskollinen henkivartijarobotti Bruno (Randy Quaid).

Pluto Nash on Eddie Murphyn uran pohjanoteeraus. Mies on sentään tehnyt kelvollisiakin komedioita aikoinaan: Beverly Hills -kytät ja Pähkähullut professorit. Mies ei käytä yliampuvaa tyyliään hyväksi vaan yrittää näytellä aikuismaisesti, eikä siinä onnistu. Ilmeisesti scifi-komediaksi tarkoitettu elokuva ei ole hauska eikä aiheuta tieteiselokuvafaneillekaan väristyksiä.

Käsikirjoituksen tökkiessä pitää hankkia parhaimmat ja kalleimmat erikoistehosteet, puvut, lavasteet ynnä muut kuten Fifth Elementissä tai Tähtien sodan uusissa jaksoissa on tehty. Pluto Nash näyttää ja kuulostaa halvalta televisiosarjalta paria takaa-ajokohtausta lukuun ottamatta. Toteutuksessa ei ole mitään, mitä ei olisi aiemmin tehty paremmin. Kumma, ettei elokuva meillä mennyt suoraan videolevitykseen Murphyn mukanaolosta huolimatta. Tylsien räiskintäkohtausten välissä suoritettu näytteleminen on kautta linjan motivoimatonta. Näyttelijöiden pitää myös syödä, mutta voisi sitä leipänsä eteen jotain yrittää.

Pitkäveteinen elokuva ei 95 minuutin aikana paljoa naurata. Scifin tuntijoille on pari lainausta aiemmista klassikoista ja Hillary Clintonin kuva setelissä hymähdyttää. Robottien seksielämästä yritetään vääntää heikkoa alapäähuumoria. Elokuvassa on otettu kovin biologinen asenne ihmisten kloonaukseen: kopiolla voi olla isäntänsä muistot tai täsmälleen samat eleet ja puheet. Pluto Nashin mukaan ympäristö ei siis vaikuta identiteettiin. Pam Grier (Jackie Brown) tekee pikkuroolin Nashin äitinä. Kuvaavaa on, että elokuva oli hyllyllä toista vuotta ennen julkaisuaan.