Taloani ette saa kotikatsomo

Näyttelijä ja koomikko Will Ferrellin päätä ei pakota. Mies ei nimittäin osannut lainkaan espanjaa, mutta siitä huolimatta hän päätyi esittämään pääosaa espanjankieliseen komediaan, jonka muut näyttelijät olivat kaikki latinotaustaisia ja jonka tapahtumat sijoittuvat Meksikoon. Ferrell opiskeli kieltä intensiivisesti ja opetteli repliikkinsä ulkoa, ja esitti kuin esittikin pääroolinsa alusta loppuun espanjaksi. Aksentti on toki paksu, mutta sittenpähän on.

Taloani ette saa eli Casa de mi Padre ei kuitenkaan perustu siihen, että hassu gringo tekisi pilkkaa meksikolaisista esittämällä huonosti puhuvaa stereotyyppistä toukohattua. Stereotyypeistä ja kliseistä ei ole teoksessa pulaa, mutta Ferrell on vain yksi vastaavista roolihahmoista, ei ainoa. Ylipäätään kaikki roolihahmot ovat ylitseampuvan melodramaattisia ja elämää suurempia. Vakavalla naamalla heitetyt ylidramaattiset repliikit sopivat elokuvan tyylilajiin. Paikoin roolihahmot puhkeavat lauluun ja esittävät kokonaisia kappaleita.

Ferrellin roolihahmo Armando on ison meksikolaisen tilallisen hieman hölmönä pidetty poika, jota pidetään tilan perillisenä kunnes tuhlaajapoika Raul (Diego Luna) palaa ranchille kauniin morsiamensa Sonian (Genesis Rodriguez) kanssa. Raul on kuitenkin sotkeutunut hämäräperäisiin huumebisneksiin, ja huumeparoni Onzan (Gael Garcia Bernal) toimet vaarantavat sekä isän hengen että perheen tasapainon.

Taloani ette saa parodioi koko olemuksellaan latinoamerikkalaisia länkkäreitä, telenoveloita ja halvalla tehtyjä meksploitaatioelokuvia. Kohtauksissa on tarkoituksellisia epäloogisuuksia ja taustan yksityiskohdat vaihtelevat satunnaisesti. Toisinaan joku roolihahmo esittelee kömpelön pitkään tupakka-askia ja satirisoi elokuvien piilomainontaa. ”Kuvanauha” on paikoin rosoista, ja lähikuvat hevosella ratsastamisesta ovat näkyvästi feikkiotoksia. Erikoisin yksityiskohta on mystinen valkoinen puuma tai leijona, joka on toteutettu pehmoeläimenä ja joka antaa kryptisiä neuvoja.

Elokuvan yksityiskohtiin on nähty selvästi vaivaa, ja teos on toteutettu hyväntahtoisena ja -tuulisena käsityönä, jossa paistaa läpi rakkaus parodioituja lajityyppejä kohtaan. Tästä syystä teokselle tekisi mieli antaa korkeampi arvosana kuin mitä se lopulta ansaitsee. Loppujen lopuksi Taloani ette saa jää kuitenkin anniltaan varsin vaatimattomaksi ja hajanaiseksi. Siitä puuttuu terävin särmä ja riittävän tuore ote, jotta se onnistuisi meksikolaislänkkärin parodiana täysipainoisesti.

Kestoltaan elokuva on kuitenkin mukavan napakka, eikä kohtauksia ole ylenpalttisesti venytetty, joten Taloani ette saa säilyttää lämminhenkisen sympaattisuutensa ja sen katsoo kernaasti kertaalleen läpi pelkästään Ferrellin hyvän suorituksen takia.

Suomalainen ikäraja K16 on naurettavan korkea. Pari ammuskelukohtausta ovat niin överiksi vedettyjä länkkäritoimintakohtauksia, että ne eivät edusta realistista väkivaltaa. Vaikka elokuvassa vilahtaa myös hieman paljasta pintaa rakastelukohtauksen yhteydessä, kyse on lähinnä Ferrellin karvaisista persuksista. Kohtaus on aidosti hauska, mutta vastaavia näkymiä on tarjolla saunan lauteilla tai uimahalleissakin, ei siihen tarvita K16-ikärajaa.