Taistelukenttä Maa kotikatsomo

Siinä missä tieteisseikkailu voi parhaimmillaan olla oivaltava ja viihdyttävä elokuva, hauskakin toisinaan, on Roger Christianin ohjaama scifi-seikkailu Taistelukenttä Maa vailla minkäänlaista järjellisyyttä ja johdonmukaisuutta. Elokuva perustuu skientologikirjailija L. Ron Hubbardin romaaniin ja niin ikään yhtenä tuottajana pätee yksi Hollywoodin kuumimmista skientologeista, John Travolta, joka myös näyttelee elokuvan pääpahista. Mikään oivallinen skientologinen mainos ei Taistelukenttä Maa todellakaan ole, niin puuduttava audiovisuaalinen kokemus se pohjimmiltaan on.

Tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, maapallolle vuonna 3000, jolloin ihmiskunta on taantunut takaisin kivikauden tasolle. Tämä valitettava taantuma johtuu siitä, että vihamieliset ja ilkeät psyklo-muukalaiset ovat valloittaneet maan ja alistaneet ihmiset pakkotyöhön. John Travolta esittää Terliä, vallanhimoista psyklo-päällikköä, jonka kieroutuneet toimet kuljettavat elokuvaa eteenpäin.

Travoltan muukalaishahmolle vastakohtana on luonnollisestikin nokkela ja hyvä ihmishahmo, Barry Pepperin esittämä Jonnie, joka kirkasotsaisesti pyrkii vapauttamaan orjuutetun ihmiskunnan. Melko lapselliselta vaikuttava ihmiskunnan pelastamisoperaatio muovaa maapallosta taisteluplaneetan, josta tulee todellinen taistelun keskipiste sanan varsinaisessa merkityksessä vasta elokuvan loppuvaiheilla, jolloin päästään enemmän tai vähemmän kunnolla revittelemään räiskinnällä, räjäytyksillä ja vauhdikkailla avaruuslennoilla.

Elokuva on perusperiaatteiltaan varsin tyypillinen tieteisseikkailu, joka kuitenkin kaatuu omaan epämääräisyyteensä. Juoni on elokuvassa jankuttavan hidaskulkuinen, eivätkä sitä riko edes näyttävät taistelukohtaukset, joista voisi ammentaa visuaalista mielihyvää. Elokuvan alkupuolisko keskittyy lähinnä tuskallisen tarkkaan alkuasetelman selittelyyn, jota jaksottaa pahimmillaan alleviivaavan typerä ja jatkuvasti hidastustekniikalla tehostettu yksittäisten psyklo- ja ihmishahmojen teurastus.

Edes jollain tavalla hedelmällinen asetelma elokuvassa saattaisi olla psyklojen ja ihmisten välinen viisaus/tyhmyys-kahtiajako, ehkä jopa jonkinlainen yhteiskunnallinen linkittäytyminen meidän aikaamme, mutta sekin puuroutuu mahdottomaksi mössöksi. Paikoittaiset ja teennäisiltä tuntuvat huumoriviritelmät eivät myöskään kohota elokuvaa fiaskosta keskinkertaisuuteen eikä elokuvaa loppujen lopuksi kannata suositella edes komeiden kulissiensa tai erikoistehosteidensa vuoksi.

ks. ensi-ilta