Taistelukenttä maa valkokangas

Planeettamme on siis tuhannen vuoden kuluttua raunioitettu ja valloitettu. Uusi herrarotu, psyklonit, käyttää saalistamiaan ihmisiä orjatyövoimana ja juonittelee keskenään mm. siitä, kuka pääsee vuorollaan pois Maasta, "universumin pahimmasta persreiästä". John Travoltan klingon-lookissa esittämä psykloni Terl joutuu kymmenkertaisesti pidennetylle komennukselle rangaistuksena sukupuolisesta kurittomuudesta. Tapahtuman johdosta hän on aivan erityisen ilkeä komentamilleen ihmisille, joihin elokuvan alussa liitetään vangiksi joutunut Greener (Barry Pepper). Hän on piileskelemään kyllästynyt toisinajattelija ja utoopikko, joka on saanut nimensäkin tavastaan kuvitella ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Tämä tulevaisuuden Spartacus nostattaa orjien sydämissä kapinahengen ja vallankumouksen sortajia vastaan.

Räiskettä, digitaalilavasteita ja erikoistehosteita on luvassa, mutta huomiotaherättävin visuaalinen seikka oli ohjaaja Roger Christianin erikoinen tapa tiltata kuva koko leffan ajan vinosti joko oikealle tai vasemmalle. Henkilöt näyttävät jatkuvasti kävelevän joko ylä- tai alamäkeä pitkin, vaikka Maahan on tunnetusti pikemminkin litteä. Lisää kuriositeettiarvoa tulee tietysti siitä, että elokuva perustuu L. Ron Hubbardin romaaniin.

Psyklonit halveksivat ihmisten älykkyyttä, mutta malka on pahasti omassakin silmässä: jopa siihen mittaan asti, että syyttävä sormeni kohoaa kohti käsikirjoitusta. Ihmisten pitäisi louhia kalliosta kultamalmia, mutta työntekoon käytetyt tunnit ovat epämukavasti pois vallankumouksen suunnittelusta. Greener keksiikin, ettei kullan louhiminen kannata, kun sitä voi hakea psyklonien tietämättä tonnikaupalla suoraan hylätystä Fort Knoxista! Kun sitten Terl saapuu katsastamaan touhun edistymistä, hänen mieleensä kohoaa asiallinen kysymys: "Miten vuoresta louhittu kulta voi olla harkkoina?" Greener on ilmeisesti varautunut kysymykseen, sillä hän vastaa kekseliäästi: "No mehän valettiin se saman tien harkoiksi." Jeps, palaneen käryä on nyt mahdoton haistaa. Sitä paitsi, mikseivät psyklonit ole itse hakeneet Fort Knoxin kultaa pois jo aikoja sitten, kun heidän kameransa paljastavat vuorensisäisetkin kultasuonet? Tällaisia tapahtumia tarina on täynnä, ja selvää on, että miettimisen sijaan katsojan tulisi mieluummin katsella vain.

Vallanpitäjät ovat kautta historian ymmärtäneet, että alistetuilta täytyy ottaa pois oikeus kielen symboliseen järjestykseen, jonka kautta oma sorrettu asema voitaisiin artikuloida (niin kuin esim. juuri Spartacuksessa). Psykloneilla on asiasta kilpaileva teoria. Terl nimittäin näkee viisaaksi ei ainoastaan antaa ihmisten pitää oma kielensä, vaan lisäksi opettaa Greenerille psyklonienkin kielen, jota tämä käyttää pääsylippunaan alienien huipputeknologiaan. Ihmistyrannit ovat myös aina säännöstelleet vaarallisten ideoiden pääsyä sorrettujen päihin. Terl kuitenkin kiikuttaa Greenerin valtavaan rauniokirjastoon, jossa tämä voi tutustua ihmisen ajatuksiin menneistä ihanteista, jotta "näkisi, ettei mikään voi häntä pelastaa". Tämä järkeily on äärimmäisen hämmentävää, eikä toimi elokuvan tarinamaailmassakaan; Greenerin käteen osuu Yhdysvaltojen Itsenäisyysjulistus, jonka vapauden ja tasavertaisuuden ideaaleista Greener nostaa kärsivällisyytensä kapinointisuunnitelmiensa toteuttamiseen.

Psyklonit ovat riistokapitalismin ja esineellistämisen turmelemia paskiaisia: sosiaalista arvostusta saavutetaan heidän keskuudessaan selkäänpuukotuksella, valehtelulla ja takinkäännöllä. Vaimoja nuo ryökäleet pitävät jopa viisin kappalein ja silti käyttävät sihteereitään hyväkseen. Psyklonien lainsäädännössä yhtiöiden tuotannon lasku oikeuttaa hätätilan ja kaikkien muiden lakien kumoutumisen, kunnes taloudellinen tuottavuus on taas varmistettu. Greener tuo alistajiensa arvot omaksuneelle orjaväelle humaanimpia arvoja; ruoka pitää jakaa tasan, vapaus ja tasa-arvoisuus ovat ihanteita, joita ei vaihdeta edes omaan hengissäsäilymiseen.

Vastakkain siis ovat hyvät ja pahat ideologiat, mutta hyvien pitää tietysti lisäksi tapella paremmin kuin pahojen. Tässä auttavat USAn armeijan hylätyistä varastoista lainatut hävittäjät, joilla lopussa tuhotaan psyklonien lentoaluksia ihan Independence Dayn malliin. Onhan militaristisessa kapitalismissa siis hyvätkin puolensa. Siis: älytöntä menoa ja komeita erikoistehosteita. Onhan ohjaaja Christian aikoinaan käynyt pokkaamassa Oscarin työstään George Lucasin ensimmäisessä Star Wars -elokuvassa. Luulenkin, että tämä elokuva menee muksuihin Tähtien sodan korvikkeena kuin väärä raha.