Sponsorielämää
Viimeisimpien uutisten mukaan toinen Sinkkuelämää-elokuva on jo suunnitteilla. Yhdessäkin on liikaa. Alkuperäisen sarjan merkitystä vuosituhannen vaihteen populaarikulttuurille ei voi kiistää ja uusintakierrokset ovat ansaittuja, mutta tutuille hahmoille olisi mielellään suonut ihanan satumaisen loppunsa Carrien ja Mr. Bigin saadessa viimein toisensa Pariisin taivaan alla.
Sinkkuelämää-elokuva tapahtuu neljä vuotta sarjan päättymisen jälkeen. Kaikki hahmot ovat tahoillaan asettuneet aloilleen, ja elokuvan pääjuoni keskittyy Carrien (Sarah Jessica Parker) ja Mr. Bigin (Chris Noth) häiden ympärille. Sitten seuraa pakollista draamaa, sponsorituotteiden esittelyjä ja lopulta tärkeintä on tyttöjen välinen ystävyys.
Sinkkuelämää-sarjan huumori oli paikoin anarkistista, ja Carrien huomiot nykypäivän naisista ja miehistä sekä urbaanien suhteiden vaikeudesta olivat monesti osuvia. Elokuvassa kuitenkin huumori on muuttunut, kirjaimellisestikin, kakkahuumoriksi. Suurinta elämässä on saada aito Louis Vuitton ja syvyydestä puhutaan vain vaatekaapin koon yhteydessä. Kevytfilosofiset pohdiskelut ovat saaneet jäädä.
Positiivisinta elokuvassa on, kuinka hahmojen ikä alkaa ja saa näkyä. Meikittömyys ja lukulasien etsiminen tuovat inhimillistä kosketusta muuten ylipitkään muotinäytökseen. Kohtauksista olisi nimittäin saanut aikaiseksi pari pätevää sarjan puolituntista jaksoa. Yli kaksituntisena elokuvana tarinan pisimmät kohtaukset koostuvat muotinäytöksistä, muotikuvauksista ja vaatekaapin esittelyistä. Loppukliimaksistakin vastaavat Manolo Blahnikin kengät.
Näyttelijät esittävät roolejaan vuosien varmuudella niin, että heitä on enää vaikea erottaa hahmoistaan. Piristävää tuoreutta muuten tuttuun porukkaan tuo Dreamgirls-elokuvasta esille noussut Jennifer Hudson. Hänen suorituksensa on miellyttävä välähdys todellisemmasta maailmasta. Miehet ovat tässä äärimmäisessä chick flickissä täysiä statisteja, eikä mieskatsojille mielenkiintoisia kurkistuksia naisten maailmaan sarjan tapaan ole tarjolla. Enemmänkin liikutaan Harlekiini-tasolla.
Ekstrat ovat perinteistä täytettä. Merkkituotteiden ystäville kiinnostavin anti on varmasti sarjan ansiosta kuuluisaksi nousseen costume designerin Patricia Fieldin haastattelu, jossa hän kertoo puvustusfilosofiastaan. Lisäksi saamme ihastella tunnusmusiikin esittänyttä Fergietä puhumassa ja laulamassa, sekä sarjan tekijöitä kehumassa toisiaan. Tämän tuotoksen jälkeen odottaa innolla sarjan sadannettakin uusintakierrosta.
Toimituskunnan keskiarvo: 1,7 / 11 henkilöä
Seuraava:
The Happening
Shyamalanin ohjauksen rytmi on jäntevää ja taloudellista, vaikka syvempi näkemys tapahtumien syistä jääkin puuttumaan.
Edellinen: There Will Be Blood
Andersonin elokuva näyttää, miten yksikään unelma ei synny itsestään, vaan on aina täynnä ristiriitoja. Jostain on luovuttava, jotta jotain voisi saada.