Sex and the City - Sinkkuelämää 2 valkokangas

Sinkkuelämää 2 on jatko-osa vuonna 2008 ensi-iltansa saaneelle Sinkkuelämää-elokuvalle. Sekä ensimmäisen elokuvan että jatko-osan on ohjannut ja käsikirjoittanut alkuperäisen televisiosarjankin parissa työskennellyt Michael Patrick King. Sinkkuelämää-elokuva ei ollut erityisen onnistunut, eikä lopputulos vakuuta tälläkään kertaa. Sinkkuelämää 2 vaikuttaa lähinnä tekosyyltä ylellisen elämäntavan ja yhä uusien pukukokonaisuuksien esittelyyn.

Ensimmäisen elokuvan tapahtumista on kulunut kaksi vuotta. New Yorkin naisnelikko Carrie Bradshaw, Samantha Jones, Miranda Hobbes ja Charlotte York jatkaa luovimista parisuhteiden ja työelämän keskellä. Carrie yrittää estää avioliittoaan urautumasta, Charlottella on huolenaan kaksi pientä lasta, Miranda etsii tasapainoa työn ja kodin välillä ja Samantha taistelee vanhenemista vastaan. Vaihtelua arjen huoliin tuo yllättävä matka Abu Dhabin lämpöön.

Rakenteeltaan Sinkkuelämää 2 on kuin joukko yhteen punottuja televisiosarjan jaksoja. Tällä ei kuitenkaan onnistuta tavoittamaan alkuperäisen sarjan tunnelmaa tai rytmiä, vaan ratkaisu tekee elokuvasta hyvin epäyhtenäisen. Tilannetta pahentaa lähes kahteen ja puoleen tuntiin venytetty kesto. Yhdessä näistä muodostuu auttamattoman hajanainen kokonaisuus, eikä elokuva onnistu ylläpitämään alusta loppuun kantavia jännitteitä.

Temaattisesti elokuvan ongelmana on, että samoja avioliiton, äitiyden ja ikääntymisen pulmia on käsitelty jo alkuperäisessä televisiosarjassa. Elokuvalla on kovin vähän uutta sanottavaa, eikä mitään aiheista käsitellä erityisen onnistuneesti tai syvällisesti. Lopulta todetaan, että avioelämä on rankkaa, äitiys on rankkaa ja ikääntyä ei ole pakko, jos ei halua. Viimeisen kohdan uskottavuutta vähentävät silminnähden vanhenneet näyttelijät.

Carrien, Samanthan, Mirandan ja Charlotten lähettäminen Lähi-itään voisi olla tuore ja virkistävä ratkaisu. New Yorkin naisnelikon arvomaailman ja tapojen törmääminen Lähi-idän kulttuuripiiriin antaisi mahdollisuuden naisten aseman ja naiseuden pohdintaan mielenkiintoisella ja rohkealla tavalla. Sinkkuelämää 2 -elokuvan käsittely ei ole kuitenkaan sen enempää mielenkiintoista kuin rohkeaakaan.

Lähi-itä esitetään amerikkalaisten turistien leikkikenttänä, jossa erilainen kulttuuri on korkeintaan eksoottinen vivahde. Kun selviää, että hotellin palvelijalla on rahaa tavata Intiassa asuvaa vaimoaan vain neljä kertaa vuodessa, tilanteessa ei nähdä moraalisia tai yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Kyseessä on vain parisuhdevinkki: avioliitto voi toimia, vaikka välillä oltaisiin erossakin. Naisten asema ja sen muuttuminen kuitataan lähinnä viittauksilla siveelliseen pukeutumiseen ja julkisiin hellyydenosoituksiin. Kun kulttuurit lopulta törmäävät, ratkaisut ovat piinaavan pinnallisia ja sisällyksettömiä.

Sinkkuelämää 2 on väkinäinen ja kömpelö yritys tavoittaa alkuperäisen televisiosarjan viehätys. Sen muutamat onnistuneet hetket hukkuvat epäonnistuneeseen kokonaisuuteen. Elokuva muistuttaa, miksi televisiosarja aikoinaan lopetettiin: kerrottavaa ei enää ollut. Naisnelikko on kävellyt rinnakkain kameraa kohti riittävän monta kertaa. Olisiko aika vihdoin sulkea vaatehuoneen ovi.