Resident Evil kotikatsomo

Resident Evil on elokuva, joka perustuu samannimiseen konsolipeliin. Aiemmat yritykset kääntää peliä hyväksi elokuvaksi ovat lähes aina hieman epäonnistuneet eikä Resident Evilkaan ole poikkeus tässä sarjassa. Mielenkiintoisista aineksista ei saada oikein mitään aikaiseksi ja elokuva muistuttaa kokonaisuudessaan liikaa peliä. Pelissä ehkä riittää se, että tarina etenee hirviöstä toiseen, mutta elokuvalta voidaan vaatia enemmän.

Elokuva kertoo viruksesta, joka muuttaa huippusalaisen laboratorion ihmiset zombeiksi. Pieni ryhmä agentteja lähetetään tukikohtaan selvittelemään sotkua ja räiskintä voi alkaa. Tilannetta vaikeuttaa se, että zombien onnistuessa puremaan ihmistä, tästä tulee itsekin elävä kuollut. Mukaan soppaan sekoitetaan vielä joukko kliseitä: petturi, iso mutanttihirviö ja kiero tekoäly.

Resident Evil jatkaa siinä mielessä toisen pelielokuvan Tomb Raiderin viitoittamalla tiellä, että sen suurin attraktio, tehosteiden lisäksi, on pääosaa esittävä erittäin kaunis nainen. Mallinakin tunnettu Milla Jovovich hoitaa onton roolinsa hyvin, vaikka varsinaisesta näyttelemisestä tällaisen elokuvan ollessa kyseessä on kai turha puhua. Muut näyttelijät eivät saa senkään vertaa puhallettua henkeä elottomiin roolihahmoihinsa. On tietenkin luonnollista, että zombiet näyttävät elottomilta, mutta niiden kontrastiksi pitäisi muiden henkilöiden olla hieman elävämpiä ja aidompia. Varsinkin Michelle Rodriguezin esittämä macho naissotilas on sekoitus Alienin ja G.I. Janen naissankareiden ärsyttävimpiä piirteitä.

Elokuvan alussa ja lopussa on pari erittäin kaunista yhteen nitoutuvaa kohtausta, jotka voisivat olla jostain toisesta elokuvasta. Kummassakaan ei sanota sanaakaan ja painostava tunnelma luodaan ilman tehostehirviöitä tai yletöntä räiskintää. Toisessa Milla vaeltaa eksyneenä kartanossa ja toinen kohtaus päättää elokuvan. Ohjaaja Paul W. S. Andersonilla vaikuttaisi olevan potentiaalia tehdä oikeasti pelottavaa ja kaunistakin elokuvaa, mutta jostain syystä - kenties tämän elokuvan pelitaustan vuoksi - hän sortuu keskinkertaiseen räiskintään, joka ei missään tapauksessa nouse lähellekään esimerkiksi zombie-klassikon Night Of the Living Deadin tasoa.

Zombie-elokuvat käsittelevät ihmisen ruumiiseen ja lihaan liittyviä pelkoja. Resident Evilkin sivuaa esimerkiksi geenimanipulaatiota ja pinnan alta voidaan löytää erilaisia kulttuurillemme ominaisia uhkakuvia. Varsinaisesti mitään uutta sanottavaa sillä ei kuitenkaan ole.

Ihmislihaa janoavat zombiet nostavat hetkittäin selkäkarvat pystyyn, mutta pääpaino on kuitenkin puuduttavalla räiskinnällä. Resident Evilissa luodit lentelevät ja ruumiinosat irtoilevat tiukkaan tahtiin. Milla on kova mimmi, jota ei muutama zombie pysäytä - tällekin elokuvalla puuhaillaan jatko-osaa.