Vampyyrisuunnitelma 9 Ranskasta
Vaikka ranskalaisohjaaja Jean Rollin on kuvannut kaikenkarvaista kamaa, mies muistetaan kuitenkin parhaiten yliluonnollista kauhua, ranskalaishenkistä surrealismia ja kesyä lesbo-softcorea yhdistelevistä elokuvistaan. Niiden tavaramerkkeinä ovat viattomat neitsyet uhkeine rintoineen, maalailevat tunnelmoinnit sekä himokkaat, väkivaltaiset otukset haudan tuolta puolen.
Noin kymmenellä muullakin tittelillä tunnettu Requiem for a Vampire kiteyttää Rollinin elokuvallisen annin sekä hyvässä että pahassa. Tai oikeastaan tällä kertaa vain pahassa, sillä mahatautikin on houkuttelevampi vaihtoehto kuin elokuvan katsominen toistamiseen. Nimellisesti elokuva kertoo kahdesta pyssyjä paukuttelevasta karkuritytöstä, jotka päätyvät arvatenkin kaaosteorian vaikutuksesta äkisti vampyyrilinnaan, mutta teoksesta puuttuu täydellisesti sisäinen logiikka.
Kauhuelementit ovat lähinnä vitsi. Puolialastomina kirmaavat mahakkaat vampyyrin apulaismiehet huvittavat, ja vampyyrikreivissäkin pelottaa lähinnä, pysyykö raihnas ukko pystyssä. Edes luvattua "shokeeraavaa erotiikkaa" ei löydy yhtä päälle liimattua vampyyriorgiakohtausta lukuun ottamatta, ellei siksi laske ajoittaisia tissien esittelyitä ja alastomina kirmaamisia. Kesäisillä uimarannoillakin näkee rankempaa materiaalia.
Koko juonikuvio ja lähes kaikki kohtaukset ovat alusta loppuun täysin hämäriä. Surrealistisuus ja taiteellisuuden tavoittelu eivät oikeuta tekemään kohtauksia, joita Ed Woodkin ottaisi uusiksi. Plan 9 from Outer Space saa nytkin vakavan kilpailijan, kun saman "yön" aikana vuorokaudenajat vaihtuvat taustalla miten sattuvat. Pimeän vihdoin koittaessa soihtuja kantavat heppulit pääsevät yllättämään ulkona piileskelevän tyttökaksikon noin metrin päästä. Eihän liekin valo nyt minnekään yöllä näy, ei.
Kiteyttävin esimerkki aidosta Rollin-kerronnasta on alkupuolen haudankaivuukohtaus. Tytöistä toinen kaatuu päivänvalossa avoimeen hautakuoppaan, putoaa arkun päälle ja pökertyy hetkeksi. Paikalle lampsii jostain kaksi haudankaivajaa, jotka heittelevät multaa hautaan olkansa yli, katsomatta kertaakaan työnsä jälkeä. Toinen tyttö vain katselee puskasta, kun ystävättären päälle lapataan humusta. Ihmepelastus kuitenkin koittaa duunareiden työpäivän päättyessä äkisti. Lapiot putoavat käsistä ja äijät häipyvät takavasemmalle, todeten "pimeän tulevan".
Kun tämäntasoista dramaturgiaa katselee puolitoista tuntia, tajunnan syttyessä ja sammuessa maisemakuvausten, muka-kauhun ja pimpelipompeli-taidesurrealismikohtausten myötä, niin töpselin irtivetäminen kiehtoo hetki hetkeltä enemmän. Kuolonmetalliyhtye Deathin sanoin: "there is no hope, why don’t you pull the plug".
Seuraava:
Living Dead Girl, The
Arvostelu elokuvasta La Morte Vivante / The Living Dead Girl.
Edellinen: Vallan terällä
Arvostelu elokuvasta Prince of The City / Vallan terällä.