Miehen eroottinen vampyyriuni

Lips of Blood on eroottinen vampyyriromanssi. Se on kuvaus nuoresta miehestä, joka etsiessään lapsuuden muistojaan löytää joukon naisvampyyreita. Vuoden 1975 julkaisua on pidetty Jean Rollinin yhtenä romanttisimmista elokuvista. Ranskalaisohjaajan muut tuotannot palvovat himoja ja haluja, mutta tällä kertaa painopiste on enneminkin himoja vastaan taistelussa ja rakkauden tavoittelussa. Tästä huolimatta kerronnassa sorrutaan turhan usein itsetarkoitukselliseen alastomuudella mässäilyyn.

© Another World EntertainmentJean Rollinilla on kulttimaine eroottisesti latautuneiden kauhuelokuvien tekijänä. Hänen elokuvansa ovat saaneet lähes poikkeuksetta K18 leiman, sillä mies ei välttele suorasukaista seksuaalisuutta. Ohjaaja ei tosin saanut ensielokuvillaan 1960-luvulla ymmärtäväistä vastaanottoa ja hänen uransa oli tyssätä jo alkuvaiheissaan tyrmistyneen yleisön reaktioihin. Valtavirrasta poikkeavaa tuotantoaan Rollin on rahoittanut pornolla ja julkaisijoiden vaatimuksesta myös Lips of Bloodista tehtiin erillinen pornoversio kulujen kattamiseksi.

Elokuvan voima on sen visuaalisuus, jonka jalkoihin jää sekä dialogi että juoni. Kerronta etenee päähenkilön mielleyhtymien varassa, mikä samalla osoittautuu elokuvan heikkoudeksi että vahvuudeksi. Vaikka Jean Rollinille on tyypillistä naisen vartalon ja eroottisuuden ihannointi, Lips of Bloodia hallitsee liikaa miehen kokemusmaailma. Kyseessä on nimenomaan miehen eroottinen uni.

© Another World EntertainmentElokuvan naiset tuntuvat olevan vampyyreita ainoastaan yöllisen seksuaalisuuden takia. Vampyyriperinne on sivuseikka, jonka tehtävänä on luoda miehelle eroottinen toiseus. Miehille vampyyrineidot näyttäytyvät hahmoina, joihin kauhuperinne tuo lisämausteena vain ripauksen eksotiikkaa.

Lips of Bloodin tekee mielenkiintoiseksi sen selvä yhteys surrealistiseen elokuvaan, unenomaisuuteen ja alitajunnalla leikittelyyn. Kuvat ja kohtaukset vaihtuvat toisiinsa noudattaen unen logiikka, ei juonta seuraillen tai klassista jatkuvuuskerrontaa mukaillen. Jean Rollin tehokkaasti hyödyntää vaihtoehtoisia kuvaustapoja, mutta se ei riitä perustelemaan alistavaa asennetta naisen tahtoa ja naisen ruumista kohtaan.

* *
Arvostelukäytännöt