The Whip and the Body kotikatsomo

Aatelisperheen karkotettu ja halveksittu hulttiopoika palaa takaisin sukunsa linnaan ja pian hänet löydetään murhattuna. Mario Bava ohjasi goottilaisen kauhuelokuvan ja murhamysteerin yhdistelmän.

Murhamysteeristä huolimatta The Whip and the Body on vähemmän juonivetoinen elokuva ja se painottuu enemmän vahvaan tunnelmaan. Goottilaiselle kauhulle tyypilliseen tapaan elokuvassa panostetaan tapahtumapaikkaan ja sen kuvaamiseen. Elokuvan kuvaus näyttää linnan sisätilat ja rantamaisemat upeina unenomaisina paikkoina. Linna on kolkko ja hämärä. Rantamaisemat kiiltävät laskevassa auringossa. Maailma tuntuu epätodelliselta, kuten goottilaisessa kauhussa kuuluukin.

Tarina keskittyy linnassa eläviin lähisukulaisiin ja heidän palvelijoihinsa. Tällaisen pienen perhepiirin kiistellessä sukulaisensa murhasta esiin nousee vahvoja tunteita. Elokuvan perhesuhteet ovat melodraamaa, jossa syytökset ja paljastuvat salaisuudet nostattavat esiin elämää suurempia tunteita. Elokuva yhdistää oudot tapahtumat tunnetiloihin ja seksuaalisiin pakkomielteisiin. Mielenhäiriöt ovat kummituksia todennäköisempiä selityksiä öisen linnan pelottaville näyille.

1960-luvulla elokuvasensuuri alkoi vapautua. Seksiä ja seksuaalisuutta alettiin esittää elokuvissa aiempaa vapaammin. The Whip and the Bodyn kauhu ilmenee väkivaltaisen seksuaalisuuden vihjailulla. Itse seksiä elokuvassa ei näytetä.

Goottilaiset kauhuelokuvat olivat suosittu genre 1960-luvulla. Mario Bavan lisäksi monet muutkin eurooppalaiset ohjaajat ohjasivat elokuvia tässä tyylilajissa. Samaan aikaan Yhdysvalloissa Roger Corman ohjasi useita Edgar Allan Poen tarinoiden filmatisointeja.

Christopher Lee esittää murhatuksi joutuvaa hulttioveljeä. Hän on elokuvassa vain lyhyen ajan.

The Whip and the Body on taitavasti toteutettua vanhanaikaista kauhua. Katsoja voi upota sen tarjoamaan unenomaiseen mysteeriin.