Predestination kotikatsomo

Predestinationin ohjanneet australialaisveljekset Michael ja Peter Spierig tahtovat itseään kutsuttavan yhteisnimellä The Spierig Brothers. Coenin veljekset ja The Wachowski Brothers/Siblings ovat saaneet varteenotettavan kilpailijan, sillä ohjaamisen lisäksi veljekset myös kirjoittavat ja tuottavat.

Veljesten aiempia elokuvia ovat vampyyrien, elävien kuolleiden ja dystopia-scifin maailmoissa liikkuneet Undead (2003) ja Daybreakers (2009), jonka pääosassa nähdyn Ethan Hawken kanssa veljekset jatkavat nyt yhteistyötä. Mitään kiirettä veljekset eivät elokuviensa kanssa tunnu pitävän, mutta viiden vuoden kypsyttely on ainakin Predestinationin kohdalla kannattanut, siksi ehjää, harkittua ja hallussa on kerronta.

Elokuvan käsikirjoitus pohjautuu Robert A. Heinleinin 1950-luvun scifi-novelliin All You Zombies, jolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä zombieiden kanssa. Scifi-novelleja liukuhihnalta suoltanut Heinlein oli myös Starship Troopers -tarinan kirjoittaja. Paul Verhoeven ohjasi tarinaan pohjautuvan Starship Troopers – Universumin sotilaat -elokuvan, joka sai ensi-iltansa 1997. Predestination on kuitenkin jotain aivan muuta kuin taistelukohtauksiin keskittyvä erikoistehoste-eepos.

Hallituksella on salainen Temporal-yksikkö, jonka agentit kykenevät matkustamaan ajassa ja torjumaan näin rikoksia. Ethan Hawken esittämä agentti on Sihinäpommittajaksi nimetyn terroristin kannoilla, ja yrittää estää tämän yhä tuhoisammaksi käyviä iskuja. Samaan aikaan elokuvassa seurataan Jane-nimisen orpotytön (Sarah Snook) tarinaa. Baarimikoksi ryhtyneen agentin ja Janen tiet kohtaavat lopulta New Yorkilaisessa baarissa 1970, kun Jane alkaa kertoa omituista tarinaansa.

Jos Predestination olisi enemmän toimintapainotteinen, sitä voisi verrata esimerkiksi muutaman vuoden takaiseen Looperiin (2012) jossa niin ikään torjuttiin rikoksia ja matkattiin ajassa. Blu-rayn kansikuvassakin Ethan Hawke murjottaa uhkaavan näköisenä pyssy kädessä, mutta tämä on selvästi pelkkä myynninedistämiskikka. Predestinationissa ammutaan hyvin säästeliäästi ja keskitytään enemmän film noir -tyyppiseen tunnelmointiin ja katsojan aivojen kutitteluun Inceptiontionin (2010) tai jopa Pilvikartaston (2012) tyyliin. Sukupuolen eli genderin pohdinnassa elokuvasta tuli taasen mieleen klassikko Orlando (1992).

Elokuvassa ei anneta helppoja selityksiä tai vastauksia, vaan vastuu tapahtumien ymmärtämisestä ja tarinan muotoon jäsentämisestä jätetään katsojalle. Predestination onkin luultavasti elokuva, josta joko pitää tai jota inhoaa jo lähtökohtaisesti, onhan aikamatkustus kuitenkin ilmiö, joka sotii jokapäiväistä kokemusmaailmaamme vastaan.

Se, että länsimaalaiselle ihmiselle aika on ollut lineaarista jo kirkkoisä Augustinuksen ammoisista ajoista, ei tee tyhjäksi sitä seikkaa, että aika käsitettiin ennen – ja monet luonnonkansat käsittävät sen vieläkin – syklisenä. Predestinationissa vihjaistaankin vanhoihin myytteihin ja esikristilliseen aikakäsitykseen puhumalla ajan symbolista Ourobouroksesta, itse itsensä syövästä käärmeestä. Predestination viittaa tietenkin jo nimensä puolesta ennalta määräytymiseen.

Predestination on verkkainen ja pohdiskeleva tummasävyinen elokuvallinen helmi, joka odottaa löytäjäänsä. Ethan Hawke on roolissaan uskottava, ja Sarah Snook jopa uskomattoman hyvä. Elokuva osoittaa jälleen kerran, että budjetilla ja laadulla ei ole paljoakaan tekemistä keskenään. Sinänsä on valitettavaa, ettei elokuva päässyt Suomessa teattereihin suuremman yleisön löydettäväksi, mutta hyvä näinkin. Hyvin tehtyä ja älynystyröitäkin aktivoivaa elokuvaa on ehkä parempi katsoa kotona kaikessa rauhassa kuin kiusaantua elokuvateatterissa ruutuaikaa viettävien lapsiaikuisten piinattavana.