Pieces of a Woman kotikatsomo

Pakolaisten ja vähemmistöjen kokemuksia fantasiasävytteisissä draamoissaan White God (Fehér isten, 2014) ja Jupiterin kuu (Jupiter holdja, 2017) kuvannut unkarilaisohjaaja Kornél Mundruczó päätyi tekemään ensimmäisen englanninkielisen elokuvansa Pieces of a Womanin (2020) puolisonsa Kata Wéberin omakohtaista tragediaa käsittelevän käsikirjoituksen pohjalta.

Bostonissa asuva Martha (Vanessa Kirby) menettää vaikeassa kotisynnytyksessä tyttärensä. Ajan kuluessa tapahtuman jälkeen Marthan suhde aviomieheensä Seaniin (Shia LaBeouf) ja määräilevään äitinsä (Ellen Burstyn) alkaa rakoilla. He vaativat synnytyksessä avustaneen kätilön Evan (Molly Parker) saattamista oikeudelliseen vastuuseen, mutta eivät tunnu ymmärtävän suruaan käsittelevän Marthan omaa kokemusta.

Intensiivisesti pitkällä otoksella kuvatun synnytykseen jälkeen elokuva menettää hieman otettaan, kuten se tekee myös irtautuessaan Kirbyn vangitsevasti hiljaista surua ilmentävästä roolista. Lähes pelkästään lapsensa menettäneen äidin kokemuksen käsittelyyn keskittyvä elokuva ilmaisee hienovaraisesti Marthan ajatuksia, joissa kaikki hänen ympärillään tuntuu muistuttavan menetyksestä.

Henkilökohtaisen surun vaikuttavan käsittelyn sijaan elokuvan keskeisin konflikti tuntuu kuitenkin olevan hukassa. Onko se äidin vai aviomiehen kanssa, jotka yrittävät saada Marthasta irti jotain, mitä hän ei itse halua. Surustaan huolimatta hän pyrkii jatkamaan elämäänsä, minkä toiveikkuuden elokuva lopulta tiivistää.

Mundruczó ottaa ensimmäiseen englanninkieliseen ohjaukseensa mukaan tuntemansa eurooppalaisen taide-elokuvan lähestymistapoja. Symboliikan, kuten sillan rakennuksen ja omenoiden, suoraviivainen käyttö eivät toimi yhtä hyvin kuin hänen aiemmissa elokuvissaan, joissa niiden avulla keskeisintä sanomaa vahvistettiin. Pieces of a Womanissa taide-elokuvan piirteet yhdistyvät luontevasti näyttelijöihin keskittyvään independent-draamaan, jollaisena elokuva taas loistaa.

Marthan surun kokemisen yksinäisyyttä korostetaan rajaamalla hänet usein oviaukkoihin. Pitkät yhtenäiset otokset ja lähes huomaamattomat leikkaukset onnistuvat itsetarkoituksellisuudestaan huolimatta keskittämään huomion oleellisimpaan eli poikkeuksellisen vahvaan näyttelijäntyöhön. Erityisen vaikuttava on alun synnytyskohtaus, jossa kamera liikkuu kasvoilta toiselle paljastaen tunnetilojen kautta tilanteen kehittymisen toiveikkaasta odotuksesta vakavammaksi peloksi.

Kirby tekee tähänastisen uransa parhaan roolin The Crownissa (2016-) esittämänsä prinsessa Margaretin jälkeen. Shia LaBeouf jätetään alun jälkeen yhä enemmän taustalle, mikä on elokuvan boikotointia hänen vuokseen pohtiville helpotus. Ellen Burstynin etukäteen kehuttu rooli on ammattimainen, mutta ei Kirbyn rinnalla erityisen muistettava. Hänet on kenties saatu elokuvaan tuottajana toimineen Martin Scorsesen suosituksesta, jonka elokuva Alice ei asu enää täällä (Alice Doesn't Live Here Anymore, 1974) ansaitsi Burstynille edellisen Oscarin lapsestaan huolta pitävänä yksinhuoltajaäitinä.

Surutyötä ansiokkaasti käsittelevä Pieces of a Woman ei yllä Kirbyn vivahteikkaan roolin lisäksi aiheensa vaatimiin emotionaalisiin tasoihin. Elokuva kuitenkin laajentaa Mundruczón ja Wéber yhteiskunnallisiin aiheisiin keskittynyttä filmografiaa kohti henkilökohtaisia ihmissuhdedraamoja, jollaisena se toimii pätevänä käyntikorttina amerikkalaisten tuotantojen pariin.