Peto kotikatsomo

Walerian Borowczykin elokuvien merkitystä on uudelleenarvioitu viime vuosina. Taiteen ja erotiikan välillä sahanneen ohjaajan katsottiin aluksi heittäytyneen kaupallisuuden pauloihin, koska elokuvissa ruutuaikaa saivat nakuilevat nuoret naiset. Nyt elokuvatutkijat, harrastajat ja kriitikot ovat tunnustaneet, että Borowczykin elokuvissa näkyy omaleimainen visio.

Hänen elokuvansa Peto tutkii seksin pedollista ja romanttista luonnetta. Tyylilaji on farssi. Borowczyk jos kuka hallitsee rienauksen jalon taidon. Esimerkiksi elokuvan alussa katsojalle pamautetaan sitaatti Voltairea ja heti perään lähikuva yhtyvästä hevosen siittimestä. Korkea ja matala sekoittuvat.

Elokuvassa ranskalainen aristokraatti yrittää pelastaa aikansa nähneen kartanonsa naittamalla epämuodostuneen poikansa amerikkalaiselle perittäjälle. Nainen odottaa tulevaa puolisoaan kiimasta haljeten, mutta poika viettäisi aikansa mieluummin hevosten parissa. Suvun kiusallinen historia ja omituiset, eläimelliset unet sotkevat aristokraatin suunnitelman.

Pedossa on surrealistisia elementtejä, jotka lähentävät sitä Luis Buñuelin porvaristoa rienaaviin elokuviin. Elokuvassa aristokraatit kaihtavat seksistä ja epäsäädyllisyyksistä puhumista. Talo kuitenkin antaa viitteitä hekumasta joka käänteessä. Kulisseissa palvelijat painivat vällyjen välissä talossa asuvien kanssa.

Borowczykin omaleimaisuuden ohjaajana tunnistaa hänen kiinnostuksestaan esineisiin. Fetisoidut tavarat ovat halun kohteina, mutta vihjaavat laajemmasta ylihistoriallisesta jatkumosta. Ornamentit ja työkalut saavat ruutuaikaa jopa siinä mitassa, että niillä tuntuisi olevan oma sielunsa.

Elokuvasta ei kannata paljastaa liikaa, koska sen viimeinen näytös on elokuvan suola. Seksiä pelkäävän aristokraattisuvun kiusallinen historia kirjaimellisesti räjähtää kankaalle finaalissaan. Tämä keskeinen unijakso oli alun perin osa festivaaleilla kiertänyttä episodielokuva Moraalittomia tarinoita (1974). Nykypäivän pornografista kuvastoa estoitta parodioiva kohtaus erottautuu räväkkyydellään muusta elokuvasta.

Elokuvan rietastelu on vähän kyseenalaistakin. Pedon fantasiaosuuksissa kuvataan kiusallisella tavalla naisen valloittamista ja väkisin ottamista. Osuutta hämärtää kuitenkin liioittelu ja se, että naishahmo on niskan päällä.

Pelkästään finaaliosuutensa vuoksi Peto puolustaa paikkaansa kulttielokuvien kaanonissa. Mutta elokuva piikittelee jatkuvasti katsojaa. Kartanon omistavan yläluokan arvomaailma perustuu kestämättömille luokkaeroille. Rietastelu vapauttaa nämä kahleet.

Knoppitietona kerrottakoon, että Salosta maailmalle ponnistanut näyttelijä ja malli Sirpa Lane kekkuloi elokuvan avainkohtauksessa. Elokuvasensuurin takia hänen elokuviaan oli vaikea nähdä täällä ja tähti tuli suomalaisille tutuksi skuuppien ja juoruartikkelien kautta. Onneksi lipun voi vetää salkoon myös jälkikäteen.