Pedot kotikatsomo

Katastrofifiktion kultakautta elettiin ammoisella 1970-luvulla. Tänä päivänä sen aikaiset elokuvat, kuten Maanjäristys, Liekehtivä torni tai Andromeda uhkaa eivät tehosteilla säväytä, vaikka Maanjäristykseen tehtailtiin omanlaisensa Sensurround-ääni. Nykyään luontoscifi pyrkii pelottelun sijasta herättelemään ihmiskuntaa aktiivisempaan toimintaan.

Sekularisoitumisen myötä tiedehenkilöt ovat nousseet uusiksi, jos ei aivan super- niin ainakin perussankareiksi, joilla on vastaus kaikenlaisiin uhkiin. Ja syytä ollakin. Sen verran huolestuttavia uutisia kuuluu liian usein maapallon eri kolkista.

Saksalaiset ovat muutamien muiden maiden avustuksella tarttuneet tarmolla Frank Schätzingin parinkymmenen vuoden takaiseen mahtieepokseen Pedot (onneton käännös alkuperäisestä Der Schwarm). Kuvallinen tulos, Viaplayn kahdeksanosainen Pedot, on kirjan kaltainen, vaikka osittain poikkeaakin siitä. Houkutteleva kuin eteläsaksalainen gourmet-ateria, jossa mausteina janottavaa suolaa ja turruttavaa rasvaa. Nälkä ehkä lähtee, mutta pahoinvointi sen kuin kasvaa.

Liikkeellelähtö toimii. Mystisiä iskuja tapahtuu ihmisiä kohtaan eri puolilla maailmaa. Hienon huvittavassa kohtauksessa ryhä- ja miekkavalas näyttävät yhdistävän voimansa. Ryhis katkaisee turistipaatin ja miekkavalaat korjaavat herkullisimmat paistit suihinsa.

Tämän jälkeen sarja jumiutuu liian pitkäksi aikaa erilaisiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Aivan liikaa bittivirtaa tuhraantuu ennen kuin tieteilijät yhdistävät voimansa ja saavat selville perimmäisiä totuuksia, joita sitten vatvotaan latteaan finaaliin asti. Vaikka tieteisosuudet junnaavatkin, ovat ne silti mielenkiintoisinta osuutta. Eihän kahdeksan osaista scifidraamaa voi tehdä ilman ihmissuhdekoukeroita. Nämä tiedeihmisten inhimillistysyritykset eivät toimi millään tasolla.

Sarja on arvokkain saksalainen tuotanto 40 miljoonan euron budjetillaan. Siksi onkin outoa, että useat lokaatiokohtaukset ovat kuin suoraan edellä mainituista 1970-luvun leffoista. Taustalle on kolhosti lätkäisty merimaisemia ihmisten tepastellessa studiossa.

Tuottajaksi on haalittu moninkertainen Game of Thronesin Emmy-voittaja Frank Dolger, mutta eipä hänenkään käden jälkensä kovasti loista saksalaisen makkarakoneiston syövereistä.

Vaikka Suomi ei olekaan osallistunut suoraan sarjan rahoitukseen, esittää Krista Kosonen keskeistä hahmoa. Tässäkin käy niin kuin yleensä, eli harmaa massa tasapäistää ja roolisuoritus vajoaa muiden bulkkinäyttelijöiden tasolle. Ripauksen kadonnutta eurokarismaa tuo mukanaan Fassbinderin 1980-luvun tuotannosta maineeseen ponnahtanut Barbara Sukowa. Viimeksi hänet nähtiin valkokankaalla Air-elokuvassa.