Romanttinen elokuva, vieläpä komedia sellainen, on ilmeisen vaikea lajityyppi - varsinkin nyky-Hollywoodissa. Vaikka romanttinen komedia ei tänä toiminnan ja pölhökomedioiden mekastusaikana enää parhaimmassa vedossa olekaan, niin silti vuosittain valkokankaille tuodaan edelleen myös romanttisia elokuvia houkuttelemaan teattereihin megapullisteluihin kyllästyneitä romantikkoja ja rakastuneita. Parin viime vuoden aikana näiden elokuvien taso on vain ollut luvattoman huono.
Viime vuonnakin romantiikan nälkää yritettiin tyydyttää sellaisilla halpahintaisilla ketkutuksilla, kuten Mitä nainen haluaa, Häät mielessä ja Sattumalta. Yhtäkään edellä mainituista elokuvista en olisi halunnut nähdä, saati katsomiskokemuksena jakaa itselleni rakkaan henkilön kanssa. Romanttisesta komediasta onkin sukeutunut lähinnä ennakkonärästystä lietsova määritelmä elokuville, joita täysipäinen katsoja pitää jo loukkauksena itseään kohtaan. Lajityypin taannuttua nuuhkimaan markkinatalouden jätöksiä, on levitykseen hairahtunut yksi perinnetietoinen pikkuelokuva, jonka katsomista voi verrata neulan löytymiseen heinäsuovasta.
Vajaa pari vuotta sitten ensi-iltansa saanut Palaa luokseni on ihastuttavan pienimuotoinen elokuva, jota ei ole pilattu diivailevilla tähdillä eikä ylitsepursuavalla siirapilla. Persoonallinen tarina on silattu hyvillä näyttelijäsuorituksilla, ja romanttiset, draamalliset sekä komedialliset ainekset on saatettu harvinaisen hyvin tasapainoon toimivaksi kokonaisuudeksi. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut lukemattomia sivuosia tehnyt näyttelijätär Bonnie Hunt, joka nähdään sivuroolissa myös tässä esikoisohjauksessaan. Romanttista pääparia esittävät David Duchovny ja Minnie Driver, jotka kummatkin ovat tunnettuja, mutta vielä tavallisia tähtiä.
Salaisista kansioista kuuluisuuteen jäykistellyttä Duchovnya ei välttämättä osaisi sijoittaa romanttiseen rooliin, mutta mies tekee todella hyvää jälkeä. Herttainen Minnie Driver tuo myös vertyvää herkkyyttä jäyhään Duchovnyyn, mikä vakavoittaa elokuvan henkilöasetelmaa varsin aidolle ja koskettavalle tasolle. Elokuvan tarjoama tunneskaala on laaja ja se saa katsojan ilahduttavasti eläytymään mukaan tapahtumiin. Vaimonsa menettänyt arkkitehti kohtaa irlantilais-italialaisessa ravintolassa sydänsiirrosta toipuvan Gracen ja vähäeleinen romantiikka puhkeaa kukkaansa. Elokuvan eräs päätapahtumapaikoista on juuri irlantilais-italialainen ravintola, jossa jo edesmenneen Carroll O’Connorin ja Robert Loggian kaltaiset veteraanit takaavat elokuvalle harvinaisen antoisan henkilögallerian.
Palaa luokseni on asetelmiltaan ja hyväntahtoisuudeltaan kuin vuosikymmenten takaa. Elokuva ei kerro suurista asioista, vaan pyörii pienissä joskin dramaattisissakin ympyröissä, mikä rakentaa elokuvaan oivallisen kontaktipinnan katsojalle. Tarinan eduksi on luettava myös se, että tällä kertaa on onnistuttu välttämään amerikkalaisten perusihanteiden ja häähumujen turruttavaa nuoleskelua, ja osattu pitäytyä aidosti muovautuvissa ihmissuhteissa ja kohtaloissa. Elokuva luottaa rohkeasti itseensä ja sen tarjoama hyvä mieli auttaa viskaamaan ainaisen kyynisyyden edes vajaaksi pariksi tunniksi nurkkaan. Ja se on paljon se.
DVD / kuva: 16:9 Widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 5.1; tekstitetty; Special Features: Audio Commentary with director and co-writer, "What If I Loved You" Music Video (2’20"), Deleted Scene "Danny Boy" (3’28"), Original Theatrical Trailer (2’13").
Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 3 henkilöä
Seuraava:
40 päivää ja 40 yötä
Arvostelu elokuvasta 40 Days And 40 Nights / 40 päivää ja 40 yötä.
Edellinen: Valkokankaan lemmikit
Arvostelu elokuvasta America''s Sweethearts / Valkokankaan lemmikit.