Neighbor for Sale kotikatsomo

Heti alkuun pari moitteen sanaa, niin saadaan ne alta pois. Syystä tai toisesta Everything Must Go on "suomennettu" muotoon Neighbor for Sale. Miksi elokuvan nimelle on suomentamisen sijaan pitänyt väkinäisesti vääntää uusi englanninkielinen nimi, joka ei edes kuvaa elokuvan sanomaa samalla tavoin kuin alkuperäisnimi?

Teosta myös mainostetaan pääasiassa komediana, vaikka elokuva on ajoittaisista mustan ja ironisen huumorin pilkahduksistaan huolimatta täysiverinen draamaelokuva. Pääroolia esittävän Will Ferrellin perustyylin mukaista härskiä kuoliaaksinaurattamista odottava katsoja yllättyy taatusti. Tosin toivottavasti positiivisesti, sillä monelle tulee edelleen yllätyksenä, että Ferrell on muutakin kuin vain räävitön hauskuuttaja.

Ferrell on ennenkin näyttänyt laaja-alaisemmat näyttelijälahjansa elokuvissa kuten Aidosti outoa (2006), ja venyy jälleen varsin monitahoiseen suoritukseen. Minimalistisempi, vähäeleisempi ja surumielisempi rooli on sellainen, jonka kaltaisiin esimerkiksi Bill Murray on viime vuosina erikoistunut. Jos komiikkaa on, se johtuu pikemminkin absurdeista tilanteista, joista tragedia ei ole koskaan kaukana.

Alkoholismin kanssa kamppaileva Nick Halsey (Ferrell) menettää yhden vuorokauden aikana ensin työnsä ja sitten vaimonsa. Samalla menee myös koti, jonka lukot on vaihdettu ja jonka etupihalle on kipattu Nickin henkilökohtaiset tavarat. Vaimokulta on muistanut myös jäädyttää yhteisen pankkitilin, lopettaa luottokortit ja katkaista kännykkäliittymän, joten kaikkensa menettäneelle Nickille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin jäädä tilapäisesti asumaan omalle etupihalleen ja myydä tärkeinä pitämiään tavaroita henkensä pitimiksi. Masennus on niin suuri, että samalla narahtaa myös korkki auki ja pitkä raittiusputki katkeaa AA-kerhon ohjaajan (Michael Pena) avusta huolimatta.

Teos pysyy lievän eksistentiaalisesta luonteestaan huolimatta hyvin paketissa. Erityisesti Ferrellin karhea olemus antaa elokuvalle luonnetta. Myös luontevat sivuroolit kuten yksinäinen pikkupoika (Christopher Wallace) sekä nuori naapurinrouva (Rebecca Hall) on kirjoitettu moniulotteisen vahvoiksi. Henkilöiden motiiveja ja luonteenpiirteitä ei selitetä puhki, vaan katsoja saa itse tehdä johtopäätöksensä.

Elokuva pureutuu paitsi Nickin elämään myös niihin kulisseihin, joita perheet pystyttävät sekä ulkoisesti että sisäisesti. Nickin naapuruston siloteltujen nurmikoiden ja siistien lähiötalojen takana kukaan ei ole sitä, miltä näyttää. Nick eroaakin naapureistaan lähinnä siten, että hän joutuu käsittelemään ongelmansa julkisesti kaikkien nähtävänä. Jokaisella on oikeus oman kotinsa antamaan suojaan ja yksityisyyteen, mutta toisaalta asioiden tuominen julkiseksi puhdistaa usein ilmaa.

Elokuva ei ota tähän eikä muihinkaan kysymyksiin kantaa, sillä Dan Rushin ohjaus ei tarjoa valmiita ratkaisuja. Vaikka uusi suunta häämöttäisikin, niin tarina ei lopu koska elämäkään ei lopu. Hyvin avoimeksi asetelmansa ja loppukohtauksensa jättävä teos on ajoittain melkoisen haikea ja alavireinen, mutta ei missään vaiheessa kyyninen tai katkera. Maailma on täynnä harmaita alueita eikä eläminen ole aina helppoa, mutta joistain asioista voi hyvällä onnella ottaa jotain opikseenkin. Elämä on.