Ensimmäisen pimeyden uhka

Raha ei määritä eikä takaa laatua tai osaamisen tasoa. Lähes rajattomalla rahamäärällä saa lähes rajattomasti efektejä ja resursseja, mutta yleensä mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän on yläkerran pukumiehiä ja tuotantoporrasta, jotka voivat muutosvaatimuksillaan ja kompromisseillaan nakuttaa pala palalta pois luovat ja aidot ideat. Lopputulos voi olla näyttävää mutta persoonatonta ja hengetöntä.

Negorhanin legenda – Pelgir

Vähäbudjettisuuskaan ei tietysti takaa mitään, huonosti ja halvalla tehty on edelleen huonosti tehtyä. Yhtä kaikki vapaan kentän toimijoilla on nimensä mukaisesti vapautta suunnata kiinnostuksen kohteensa, intohimonsa ja osaamisensa sinne minne haluavat. Amatööri-sanalla on joskus huono kaiku, mutta latinasta johdettu sana tarkoittaa rakastamista ja suhtautumista intohimoisesti harrastamiseen.

Turkulainen indie-elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Ilmari Nera jos kuka on suhtautunut elokuvantekoon intohimolla. Elokuvien ohjaus alkoi jo lukiossa, jolloin kaveriporukassa ja nollabudjetilla syntyi Negorhanin legenda -sarjan avausosa Istargon (2016), ja sitä seuraavana vuonna sen jatko-osa Roghar (2017). Sen jälkeen Nera on ohjannut teatteriesityksiä Turussa ja opiskellut Turun taideakatemian elokuvalinjalla. Neran kolmas täyspitkä elokuva Negorhanin legenda – Pelgir on edeltäjiensä tapaan nähtävissä YouTubessa.

Aiemmat elokuvat olivat paikoin varsin rosoisia harrastajatuotantoja, mutta Pelgir on selkeästi ammattimaistuneen ja aikuistuneen työryhmän indie-elokuva, joka pienistä resursseistaan huolimatta voi tavoitella varsinkin kotimaisessa fantasiagenressä aiempaa laajempaa yleisöä. Edellisistä elokuvista budjetin pienuuden näki selvemmin joulupukkipartoineen, mutta Pelgiriä katsoessa voi vain ihailla nuorten elokuvantekijöiden luovuutta ja osaamista muutaman tuhannen euron budjetilla.

Negorhanin legenda – PelgirErityismaininta kuuluu kuvaaja Aleksis Riehakaiselle, jonka kädenjälki hivelee silmiä varsinkin maisemaotoksissa. Ne saavat miettimään, kuinka kaunista ja fantastista maisemaa Suomen metsissä ja kallioilla sekä muun muassa Turun linnan, Kuusiston linnan raunioiden ja Kustavin alueella on. Paikoin jäävät Uuden-Seelannin maisematkin kakkoseksi. Miksi ihmeessä näillä alueilla ei ole kuvattu enemmän tuotantoja ja miksi niitä ei markkinoida tarpeeksi? Suomalaisten tutut lähimetsät olisivat monen muun maan kansalaiselle mystistä eksotiikkaa.

Neran ohjauskokemuksen kasvaessa oma näyttelijänura on jäänyt enemmän taka-alalle. Ensimmäisessä elokuvassaan pääroolissa ollut Neran hahmo Valandil on Pelgirissä enää sivuhahmo, joka kokee varsin pikaisen ja karun kohtalon. Kill your darlings -sanontaa aika harvoin sovelletaan näin kovalla kädellä omaan roolihahmoon, mutta käsikirjoittaja-Nera ja ohjaaja-Nera ovat täysin oikeilla jäljillä eliminoidessaan näyttelijä-Neran kuvioista ja nostaessaan muut päähenkilöt, kuten Rogharin (Kasperi Arvola), Sairen (Ronja Arvilammi) ja Istargonin (Akseli Sveholm) entistä dramaattisemmin keskiöön tarinassa, jossa muinaisen Ensimmäisen pimeyden uhka vaatii entisiä vihollisia tekemään yhteistyötä.

Negorhanin legenda – PelgirNäyttelijät ovat nuoria mutta kokeneita, sillä esimerkiksi edellisessä elokuvassa ryhmään mukaan tullut Ronja Arvilommi on näytellyt lapsesta asti, ensirooli valkokankaalla oli jo Kaisa Rastimon Myrskyssä (2008). Arvilommin hahmo Saire on genressä ilahduttava poikkeus, sillä Saire ei jää perinteisten fantasiastereotypioiden vangiksi. Hänellä ei ole väkisin ympättyä romanssia, sotilastaustasta huolimatta hän ei taistele rengaspanssaribikineissä ja Sairen asenne on koulutetun ammattilaisen asenne. Tunnekuohut hahmon sisällä näkyvät hillittyinä, hallittuina ja taidolla näyteltyinä. Hienoimpia Arvilommin kohtauksia on teoksen loppupuolella, kun Roghar palauttaa Sairelle tämän edellisen elokuvan lopussa lausuman repliikin: älä kuole. Vahva tunnelataus välittyy vähäeleisesti.

Istargonin rooliin uutena kiinnitetty Akseli Sveholm on vapaan teatterin tekijä, muun muassa Jo-Jo Teatterin näytelmistä tuttu näyttelijäsuvun jäsen. Istargonin hahmo on Neran käsikirjoituksessa syventynyt eniten. Alkuperäiseen puhtaaseen mustaan pahuuteen sekoittuu jo huomattavasti enemmän harmaan sävyjä. Pahiksen roolissa herkullisesti nautiskeleva Sveholm nostaa aiemmin varsin kliseisestä hahmosta esiin odottamattomampia ja äkkivääriä puolia. Sveholm kykenee tuomaan ilmeillään ja ruumiinkielellään pahasta velhosta esiin tarkkarajaista inhimillisyyttä jopa kesken maanisen mekastuksen. Istargonia tulee suorastaan ikävä, ja hahmon henkilökaaren kehityksessä olisi tilausta jopa omalle spin-offille.

Nuorten tekijöiden ohella mukaan on saatu lyhyille visiiteille myös vanhempia näyttelijöitä. Cameo-roolissa pistäytyy jo edellisessä Roghar-elokuvassa esillä ollut Turun alueen harrastajateattereiden veteraanilegenda Hannu Pajunen. Isommassa sivuroolissa on muun muassa pitkän linjan ammattinäyttelijä Tom Petäjä. Niin taitava koomikko kuin Petäjä onkin, slapstick-hupailut eivät aivan täysin sovi muuhun Pelgirin linjaan, jota kauhuelementit sävyttävät. Toisaalta eipä teosta olla ainakaan kuvattu otsa rypyssä eikä tavoiteltu tympeän ylisynkkää Game of Thrones -linjaa, mikä vaivaa isoa osaa tämän hetken fantasiateoksista. Elämään ja elokuviin mahtuu huumoriakin.

Kerronnallisesti osa juonikuvioista, kuten Helka Karhun esittämän hahmon toiminta ja motiivit jäävät dramaturgisesti hitusen vajaiksi. Juonellinen suuri paljastus ei aivan toimi hahmon kohdalla, vaikka lumovoimainen Karhu onkin viimeisessä kolmanneksessa keskeisessä roolissa. Aiempiin osiin ja niiden tapahtumiin nojaaminen on trilogian päätösosassa väistämätöntä, mutta käsikirjoitusta olisi voinut aiempien tapahtumien osalta hieman täsmentää tai vaihtoehtoisesti liittää YouTubessa olevat, aiempaa saagaa kertaavat lyhytanimaatiot elokuvan prologiksi. Extended editionille olisi tilausta.

Negorhanin legenda – Pelgir on vahva työnäyte yli 40-henkiseltä työryhmältä, jonka osaaminen on kotimaisen indie-tuotannon kentällä pätevää ihan ilman nuoriso-etuliitettä. IlmuMovieProductions on aikuistunut Pelgirin myötä. Enää puuttuisi yhteistyö sopivien viestintä- ja markkinointi-ihmisten kanssa, jotta tuotanto ja tekijät saisivat laajempaa katsojakuntaa ja sponsoreita. Vaikka, kuten todettua, raha ei määritä laatua tai tasoa, niin olisi kiinnostavaa nähdä mitä Nera ja kumppanit saisivat aikaiseksi edes kymmenesosalla siitä, mitä keskivertoon kotimaiseen elokuvaan menee.

* * *
Arvostelukäytännöt