Salaliittoa kerrakseen
Yhdysvaltain ensimmäinen nainen päätyy armeijan fasistikenujen suunnitteleman salaliiton seurauksena ruumishuoneelle ja syntipukiksi joutuu kuolemaantuomittu Persianlahden sodan hiljainen sankari. Murhasta alkaa takaa-ajo, jossa syytön joutuu (jälleen) asettamaan nokkeluutensa koetukselle taistelussa suunnatonta koneistoa vastaan. Vapauden todelliseksi tyyssijaksi suuresti mainostettu paratiisisaari kahden valtameren välissä onkin jälleen kerran vaarassa muuttua pikku Aatujen hallitsemaksi pimeäksi oikeistoimperiumiksi. Vain yksittäinen sankari voi enää pelastaa maansa vajoamasta anarkiaan ja militaristikenraalien saappaiden ikeen alle. Armeijan syyllistävä JFK osa 23: Ensimmäisen naisen salamurha stonelaiseen tyyliin voi alkaa
Vuoden -63 Dallasin tapahtumat sairastuttivat kansakunnan kunnolla vainoharhaan ja salaliittokompleksiin. Olipa Johnin murhan takana salaliitto tahi ei, niin valkokankaalla aihetta on setvitty suoraan ja viitteellisesti turtumiseen asti. Kansakunnan keulakuvia onkin tiputettu mitä erikoisemmin perusteluin ja mitä moninaisemmalla kokoonpanolla. Armeijan myötämielistä kannatusta moraalisesti arveluttaville hankkeille on etsitty valkokankaalla jatkuvasti sitten Stonen historiallisesti kärjistetyn oikeussalispektaakkelin. Armeijan ja tiedustelun koneiston teräviin mutta reikäisiin torahampaisiin ovat joutuneet Hollywoodin megastarat isosta Arskasta Will "MIB" Smithiin ja Denzel Washingtoniin. Pamela Andersonin tähdittämän Barb Wiren (mikä sanomattakin on täysin surkea) ohjannut David Hoganin onnistuu Most Wantedissa hieman esikoistaan paremmin (mikä ei vaadi paljoakaan).
Most Wanted on loppujen lopuksi vain yksi takaa-ajoleffa monen kaltaisensa kilpailijan joukossa. Samaa kaavaa noudattava, samoja lauseita toistava ja samoja vihollisia hyödyntävä vääntö hyytyy tyystin tusinatavaraksi vailla todellista antia. Vainoharhaa leffa tarjoaa kyllikseen mutta uskottavuuspuolella leffa kärsii pahemman luokan inflaatiosta jo alkumetreillään. Se on tyypillistäkin tyypillisempi Hollywood-mössö, jossa bensatynnyrit räjähtelevät ja "tiukat" kohtaukset seuraavat toinen toistaan... ja elokuva etenee vääjäämättömästi kohti loppua, jonka arvasi jo videolaskurin näyttäessä yksinumeroisia minuutteja. Elokuvan ansiot eivät riitä nostamaan tasapaksua tyylittelyä tv-elokuvaa paremmaksi.
Seuraava:
54
Arvostelu elokuvasta 54.
Edellinen: Verijäljet
Arvostelu elokuvasta Affliction / Verijäljet.