Mark Felt: The Secret Man kotikatsomo

Ilmeisesti Mark Felt: The Secret Man kuulostaa jännittävämmältä kuin elokuvan pitkähkö alkuperäisnimi Mark Felt: The Man Who Brought Down the White House. Tyylikysymyksiä tietysti, mutta alkuperäinen nimitys enteilee kiinnostavaa draamaa, siinä missä Mark Felt: The Secret Man kuulostaa halvalta b-luokan toimintaelokuvalta.

Osin uusi nimi osui oikeaan, sillä kyseessä on todellinen b-luokan draama, jossa jännitteet ovat kadoksissa kiinnostavasta aiheesta huolimatta. Concussionin (2015) ohjaaja Peter Landesman on onnistunut tekemään yhdestä kaikkien aikojen kiinnostavimmasta tositapahtumiin pohjautuvasta poliittisesta skandaalista elokuvan, joka laukoo tyhjin panoksin.

FBI:n apulaisjohtaja Mark Felt (1913–2008) tunnettiin paremmin lempinimestään ”syvä kurkku”. Hän antoi The Washington Postin toimittajakaksikolle nimettömänä tietoja, jotka olivat Watergate-skandaalin paljastumisessa avainasemassa. Tämä aiheutti Richard Nixonin eroamisen presidentin tehtävistään.

Landesman kertoo Feltin kiinnostavan tarinan nojautuen vahvasti kliseisiin. Tarinan kerronnassa ei ole edes yritetty keksiä luovia ratkaisuja ja visuaalisuus on paikoitellen silmiinpistävän kornia. Miksi Felt esimerkiksi istuu lähes aina pimeässä työhuoneessa ilman kelvollisia lamppuja? Kuvastaako tämä hänen mielenmaisemaansa tai salaisia aikeitaan, vai oliko kyseessä erittäin halpa yritys luoda tunnelmaa?

Elokuvan parasta antia on sen pääroolissa nähtävä Liam Neeson. Mark Felt: The Secret Man on muistutus siitä, että Neeson on edelleen loistava näyttelijä kunnollisen roolin eteen sattuessa. Hän tuo Feltin hahmoon vähäeleistä karismaa, ja sen vähän intensiteetin jota jotkut kohtaukset tarjoavat. Paremman käsikirjoituksen ja ohjaajan käsissä elokuva olisi saattanut jäädä yhdeksi Neesonin tärkeimmistä elokuvista.

On myös selvää, että Mark Felt ansaitsee oman elokuvansa. Hänen tarinansa on laajemmankin kertomuksen arvoinen, mutta kelvollista elokuvaa saamme vielä odottaa. Nixonista ja Watergate-skandaalista on kuitenkin tehty lukuisia dokumentteja ja elokuvia, eikä pienen näkökulmamuutoksen takia ei ole syytä valita tätä Presidentin miehien (1976) tai tämänvuotisen The Postin (2017) sijaan.