Harkittua liikettä laudalla

Slevin Kelevra (Josh Hartnett) menettää saman päivän aikana tyttöystävänsä ja lompakkonsa. Onnettomuudet eivät tähän pääty. Slevin sekoitetaan kaveriinsa Nick Fisheriin, joka sattuu olemaan suuria summia velkaa kahdelle kilpailevalle rikollispomolle. Velkojen maksumieheksi joutuu Slevin, jonka askelia seuraavat myös poliisivoimat ja mystinen palkkatappaja Goodkat (Bruce Willis). Slevin rupeaa suunnittelemaan siirtojaan, ja Lucky Number Slevin tuo hetken aikaa mieleen nokkelien rikollisten elokuvia kuten Italian Job, molemmat Ocean’s ja Ansa Viritetty -leffat.

ScanboxTilanne on taitavasti rakennettu niin käsikirjoittaja Jason Smilovicin, ohjaaja Paul McGuiganin kuin elokuvan pelureidenkin puolelta. Rakennelman kuvaksi asettuu kohtaus, jossa Morgan Freemanin esittämä Pomo pelaa shakkia Slevinin kanssa. Elokuvassa on hahmoja ja käänteitä niin paljon, että vaikuttaa kuin pelureita olisi monta. Tosiasiassa suurin osa laudalla liikkuvista on pelkkiä nappuloita. Pitkään pysyy kuitenkin epäselvänä, kuka pelaa valkoisilla eli kuka on tehnyt ensimmäisen siirron ja laittanut siten koko tapahtumavyöryn liikkeelle. Kuka siis todella on hiiri ja kuka kissa? Henkilöt eivät osaa katsoa lautaa ja ennakoida tulevia siirtoja, joten shakkimatti tulee yllätyksenä.

Hyvä pelaaja ei selitä jokaista siirtoaan, ei edes jälkikäteen. Myös Lucky Number Slevinistä olisi käänteiden kertaamisen ja avaamisen voinut karsia pois. Jälkipuolen ylipitkä ja kaiken mahdollisen selittävä pätkä latistaa twistin. Idea on yhtä hyvä kuin vuoristoradan jarrumiehellä, joka päättää seisauttaa vaunun vartiksi maisemien katsomista varten. Ja seisauttaa nimenomaan alimpaan mahdolliseen notkelmaan. Vauhtia on enää vaikea polkaista, kun on kiihdytettävä ylämäkeen.

ScanboxSelittelyosiolla mitätöidään elokuvan mahdollisuudet, sillä huijauselokuvien – joksi Lucky Number Slevin tunnustautuu heti kättelyssä puhuessaan Kansas City Shufflesta – parasta antia ovat yleensä yllätys ja ymmärtäminen. Palaset alkavat äkkiä näyttää palasilta ja asettuvat paikoilleen katsojan ajatellessa asiaa. Näin tapahtui elokuvassa Epäillyt. Näin käy myös monia jännityskirjoja lukiessa. Ja tätä Lucky Number Slevinkin tavoittelee, vaikka sen juuret ovat hämäämisen lisäksi gangsterielokuvissa ja väkivallassa.

ScanboxLucky Number Slevinin yhteydessä on monasti mainittu vertailukohtana Tarantinon nimi, eikä tästä yli tai ympäri kyllä pääse. Paitsi väkivallasta ja arkisesta suhtautumisesta siihen tulee Tarantino mieleen myös hämmentävistä henkilöhahmoista. Näille tapauksille arkirealismi tarkoittanee jotain aivan muuta kuin meille tavallisille tai vaikka vähän häiriintyneillekin pulliaisille. Esimerkiksi sokeria lainaavien naapurintyttöjen kuvittelee yleisesti ottaen olevan normaaleja ja herttaisia. Lucy Liun esittämä Lindsey on kuitenkin melkoinen sähikäinen, joka heittäytyy innolla tutkimaan vaikeuksia, joihin seinän takana asustava Nick on sekaantunut. Tätä hän ei ilmeisesti kuitenkaan tee naapurirakkaudesta tai edes asuinrauhan tähden, sillä Nickiä ei elokuvassa juuri muistella.

Elokuvassa kunniaa niitetään nokkeluudella ja herkillä liipaisimilla. Moraalia voi siis kukin miettiä tykönään. Koston ajatus on juurtunut syvään mafiosopiireihin ja koston pelko ajanut kummisedät pattitilanteeseen vastapäisiin tornitaloihin, joista he eivät uskalla poistua. Ruumiiden määrä tuntuu kielivän henkilöiden ajattelumaailmasta. Silmästä kaksi silmää, hampaasta alaleuka. Ekstroista löytyvä vaihtoehtoinen lopetus olisi ehkä tähän ajatteluun istunut paremmin, vaikkei kovin kiinnostava olekaan. Kaiken kaikkiaan elokuvan lisämateriaali on varsin yllätyksetön, eikä siis sovi vähimmässäkään määrin elokuvan (tavoittelemaan) henkeen. Poistettuja kohtauksia ja Making of -kooste… Tätä mielenkiintoisempaa olisi esimerkiksi ollut kuulla elokuvaan tapetit toimittaneen kauppiaan ajatuksia. Tapeteista päätellen nämä olisivat saattaneet tarjota enemmän aivotyötä ja yllätyksiä kuin Lucky Number Slevinin.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 4 henkilöä