Erosta ja rakkaudesta
Kolmiodraama lienee ihmissuhdetarinoiden väkevintä polttoainetta. Rakkauden, mustasukkaisuuden, katumuksen ja koston synnyttämä tunnemyrsky tapaa kuohua voimakkaasti, kunnes asiat asettuvat uomiinsa. Pitkänlinjan ruotsalaistekijä Richard Hobert on käynyt läpi kaksi avioliittoa eroineen ja omakohtaisen kokemuksen voisi sanoa välittyvän hänen tuoreimmasta teoksestaan Love Proof, alkuperäisnimeltään Kärleksbevis.
Marie (Livia Millhagen) ja Thomas (Rolf Lassgård) ovat olleet parikymmentä vuotta naimissa ja vastikään eronneet. Viimeisenä yhteisesti hoidettavana asiana on talon myynti. Mariella on uusi kumppani Liz (Hedda Rehnberg), mutta hän haluaa salata asian Thomasilta, jotta ex-mies ei mustasukkaisuuksissaan alkaisi hankalaksi. Tulevaa talokauppaa varjostavat pihalla juoksentelevat villisiat.
Röyhkeiksi ja vaarallisiksikin parjatut villisiat jäävät statisteiksi ihmisille, joiden edesottamusten rinnalla siat ovat sentään suoraviivaisia ja sympaattisia. Hobertin kirjoittamat hahmot ovat kaikki tahoillaan luotaantyöntäviä ja siten myös kiinnostavia. Siat saattavat pelata yhteen, mutta ihmiset ajavat kukin omaa etuaan niin rakkaudessa, mustasukkaisuudessa kuin kostossa.
Tarinan kuljetuksessa on maltettu säilyttää tarvittava intensiteetti, joka tuo draamaan ripauksen jännärin piirteitä. Painotus ei ole kuitenkaan niin vahva, että lajityypit sekoittuisivat. Kyse on tunnelmaa terästävästä nyanssista, joka sähköistää muutoin melko tavanomaista tarina-asetelmaa sekä hivenen vaisua yhden lokaation toteutusta.
Hobertin luomat tilanteet ovat tunnistettavia ja hahmojen reaktiot ja toiminta säilyttävät uskottavuutensa. Hahmoissa on vikansa kuten todellisuuden ihmisissäkin, mikä tuo elokuvaan tarvittavaa karheutta. Hahmojen ohuutta ei tosin näin saada täysin peiteltyä. Kaikkiin kolmeen päähahmoon olisi kaivannut enemmän syvyyttä, mikä olisi tehnyt motiiveista vakuuttavampia. Lopputuloksessa hahmojen osalta mennään paikoin stereotyyppisen johdatellusti tilanteesta toiseen.
Sujuvasti etenevä kerronta yhdistettynä puolentoistatunnin kestoon takaa Love Proofista katsomisen arvoisen ihmissuhdedraaman, jota ei rasiteta turhilla ja elokuvan sisäistä logiikkaa kyseenalaistavilla sivujuonteilla. Jälleen kerran ruotsalaiset osoittavat, miten yksinkertaisista aineksista perusasiat osaamalla saa aikaiseksi toimivan kokonaisuuden, joka jättää jälkeensä hieman sulateltavaakin.
Seuraava:
A Man Called Otto
Varma ja vakuuttava Hollywood-draama saa tavallista rosoisemman ja vankemman selkänojan sen taustalla olevasta romaanista.
Edellinen: Lyle, Lyle, Crocodile
Lastenkirjoihin perustuva Lyle, Lyle, Crocodile on kelpo koko perheen viihdettä, jonka onnistuneet musiikkinumerot vielä nostavat tasoa.