Largo Winch kotikatsomo

Eurooppalaiset sarjakuvafilmatisoinnit ovat jääneet pahasti jenkkiläisten kollegojensa jalkoihin. Genre on kallis toteuttaa. Se tarkoittaa, että sarjakuvaleffan on tavoitettava melkoisen suuri ja yhtenäinen katsojakunta. Monikansallisessa Euroopassa tämä on äärimmäisen hankalaa. Vain sarjakuvien supermaa Ranska on viimeisen vuosikymmenen aikana onnistunut tuottamaan muutaman yleisöystävällisen Asterixin sekä samannimiseen westernsarjakuvaan pohjautuvan Blueberryn.

Uutta pelinavausta eurooppalaisen sarjakuva-actionin saralla yrittää Jérôme Sallen ohjaama Largo Winch. Tarina pohjautuu belgialaisten Philippe Francqin ja Jean Van Hammen luomaan sarjakuvasarjaan. Eikä ole yllätys, että tuotantojoukoissa hyörii ohjaajan lisäksi muitakin ranskalaisia tekijöitä, kuten esimerkiksi televisiojätti TF1.

Monikansallisen W-groupin perustaja ja toimitusjohtaja Nerio Winch (Miki Manojlovic) kuolee äkillisesti. Konsernin johtokunta törmää uudelleen järjestäytyessään odottamattomaan yllätykseen: Neriolla on perillinen, jonka olemassaolosta kukaan ei tiennyt mitään. Perillinen, Largo Winch (Tomer Sisley), osoittautuu myös konsernin osake-enemmistön haltijaksi. Käynnistyy juonittelujen vyyhti, jossa kaikki haluavat kaapata miljoonaomaisuuden itselleen. Nerion kuoleman luonnollisuutta epäilevällä Largolla on kaiken kukkuraksi henkilökohtainen asia ajettavanaan. Hän haluaa selvittää isänsä murhaajan.

Kerronnallisesti sarjakuvataide on tiiviydessään ja nopeissa leikkauksissaan hyvin lähellä toimintaelokuvaa. Tämän ovat tiedostaneet elokuvan tekijätkin, mutta valitettavasti lopputulos jää paikoitellen hieman ontuvaksi. Tarina käynnistyy kyllä intensiivisesti, mutta myöhemmin useamman juonen samanaikainen kuljettaminen tekee Largo Winchistä tukkoisen elokuvan. Itse ainakin jäin kaipaamaan kerronnallista selkeyttä ja rauhaa, jotta takaumien kautta esitetty Largon lapsuus sekä elokuvan nykyhetken kiihtyvä juonittelu olisi säilyttänyt kiinnostavuutensa. Elokuva ei myöskään vauhdikkuudessa yllä trailerinsa tasolle.

Elokuvassa on kuitenkin selvää yritystä kohota eräänlaiseksi Schengen-aikakauden seikkailuksi. Largo Winchin hahmossa on reippaasti 2000-luvun eurooppalaista monikansallista James Bondia. Päähenkilö ajautuu vauhdilla tilanteesta, maasta ja kielestä toiseen ollen joka hetkessä tilanteen tasalla. Käsikirjoituksessa osataan suhtautua vanhan mantereen tilkkutäkkimäiseen identiteettiin vahvuutena. Monikielisyys ja -kansallisuus ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus elokuvassa, jonka vahvimmaksi anniksi jää pyrkimys määritellä euro-action uudelleen.

Taustoittaessaan päähenkilöään ja kuvatessaan monikansallisen konsernimaailman moraalittomuutta Largo Winch kärsii viime kädessä runsauden pulasta. Kuluvan vuoden loppupuolelle onkin suunniteltu julkaistavaksi elokuvalle jatko-osaa. Vaikka sarjan avaus jääkin tahattoman kömpelöksi, on se ilahduttavaa vaihtelua amerikkalaiselle tusinatoimintaelokuvalle.