Punaisen pipon tarina
Ranskalainen Jacques Cousteau oli merenalaisen maailman intohimoinen tutkija, jonka vaiherikkaasta elämäntaipaleesta nimikkoelokuva Jacques – elämä merellä kertoo. Lähes 90-vuotisen elämänsä aikana Cousteau ehti ansioitua muun muassa upseerina, tutkimusmatkailijana sekä laitesukelluksen edelläkävijänä.
Cousteau muistetaan merta käsittelevistä dokumenteistaan, keksinnöistään ja erityisesti ikonisesta punaisesta villapipostaan, jolla on kunniatehtävänsä luonnollisesti myös elokuvassa. Tutkijan perheeseen kuului kaksi poikaa sekä vaimo Simone, jotka osittain jakoivat perheenpään seikkailunhalun matkatessaan mukana maailman merillä.
Keskiössä on koko Cousteaun perhe, ei ainoastaan maailmankuulu Jacques. Käsikirjoitus kattaa perheen elämää kolmenkymmenen vuoden ajalta, noin 1950-luvun alusta lähtien, jolloin pojat ovat vielä lapsia. Jacquesin upseerinura on päättynyt ja perhe asettunut aloilleen. Meren mystinen kutsu kuitenkin kumisee korvissa, eikä perhe malta jäädä paikoilleen.
Merten tutkimiseen uhrataan oikeastaan kaikki, mitä Cousteaulla on. Lapset lähetetään sisäoppilaitokseen ja perintökalleudet myydään, jotta Calypso-niminen tutkimusalus saadaan kunnostetuksi ja valjastetuksi matkaan. Vaikka Jacques (Lambert Wilson) on näennäisesti Calypson kapteeni, laivan johtava auktoriteetti on vaimo Simone.
Voimakastahtoista ja suorapuheista Simonea esittää hätkähdyttävän iättömältä vaikuttava Audrey Tautou. Mahdollistaessaan miehensä unelmien seuraamisen, joutuu hän samalla tyytymään elämään aluksella miehen laajentaessa valloituksiaan muuallekin kuin uusille merialueille. Kuuluisalle tv-tähdelle löytyy useampikin ottaja, eikä elokuva kiertele Cousteaun mainetta naistenmiehenä. Siitä syystä merenkäyntiä suuremmat kuohut onkin paikoitellen nähtävissä maalla.
Vaikuttavat kohtaukset meren sinisistä syvyyksistä ja toisaalta arkinen perhedraama tasapainottavat toisiaan mielenkiintoisesti läpi elokuvan. Syvimpiä ryppyjä perhesuhteissa on siloteltu ja suurimmat konfliktit jätetään suosiolla vihjauksiksi.
Koska kirkkaimmassa valokeilassa paistattelee vuoroin Simone-vaimo, vuoroin aktivisti-poika Philippe ja vuoroin taas merelle omistautunut Jacques, on vaikea saada kerronnan näkökulmasta kiinni. Tarinan hajanaisesta toteutuksesta kärsii varsinkin juonen mahdollinen kannatteleva ajatus. Kyseenalaistava, vihjaava lähestymistapa jättää sangen salaperäiseksi osoittautuvan Cousteaun synkähkön puolen pitkälti katsojan tulkinnan varaan.
Elokuvassa osoitetaan mutkattomasti yleisten käsitysten ja asenteiden muuttuminen luonnonvarojen hupenemista ja niiden suojelemista kohtaan. Cousteaut edustavat aikansa suunnannäyttäjiä, jotka omien erheidensä jälkeen ymmärtävät kuinka kallisarvoista planeettaamme tulee suojella kaikin keinoin. Ohjaaja Jérôme Salle on onnistunut rakentamaan hienovaraisen kertomuksen Jacques Cousteaun polveilevasta elämäntarinasta, suurista teoista ja ainutkertaisista saavutuksista.
Seuraava:
Frantz
Emootio jää uupumaan muutoin hienosta ja temaattisesti puhuttelevasta teoksesta.
Edellinen: Pingviinien matka 2
Menestysdokumentin jatko-osa kantaa visuaalisella ylivoimaisuudella puutteidensa yli.