Jos suomentaja on välttämättä halunnut pitää kaikkien näpit irti tämän elokuvan kannesta, Karpaasikyttä on loistava idea. Muuten suomenkielisen nimen valinta ei ole onnistunut. Valitettavasti epäonnistuneisuus ei jää tähän.

Karpaasikyttä perustuu tosiasiallisen poliisin kirjoittamaan romaaniin. Poliisi Bo Dietl on ollut mukana myös elokuvan tekijänä yhtenä tuottajista ja käsikirjoittajista. "Suutari pysyköön lestissään", on lause, jonka tähän voisi sanoa. Karpaasikyttä on tylsä elokuva, se ei oikeastaan ole toimintaa, vaan yrittää olla mafiaveljetmäinen ultrarealistinen draamaelokuva. Se myös epäonnistuu yrityksessään surkeasti.

Elokuvan juoni on huonosti lainattu useista muista elokuvista. Elokuvassa raiskataan nunna, siinä on kunnollinen kapakanpitäjä, jolla on suhde sekä naimisissa olevaan mafiapomoon että poliisiin, siinä on alkoholiongelmainen ja liikaa uhkapelejä harrastava poliisi. Kummasti tuntuukin, että käsikirjoitus on huonosti kirjoitettu sekoitus Ferraran Pahaa poliisia ja kaikkia mahdollisia lännenelokuvia. Harvemmin näkee moista kliseekokoelmaa.

Jähmeät näyttelijät

Bo Dietlia esittää elokuvassa joskus ansiokkaitakin rooleja tehnyt Stephen Baldwin. Tarvitseeko edes mainita, että tämä ei kuulu niihin. Näyttelijätyö on kautta linjan jäykkää, karmeimmin epäonnistuu paikallista nuorta rikollispomoa esittävä Mike McGlone, jonka roolisuoritus on huonompaa kuin keskimääräisessä meksikolaisessa saippuaoopperassa kerran esiintyvän avustajan. Muista luokattomista esityksistä mainittakoon Chris Penn Bo Dietlin parina Dukena ja Gina Gershon ravitolanpitäjä Joey O’Harana.

Ohjaaja Bruno Barreto on aivan hukassa tämän toivottoman elokuvan kanssa. Sinänsä kelvollisen ohjaajan uralla Karpaasikyttä on toivottavasti vain todellisessa rahapulassa olleen ohjaajan harharetki.

Karpaasikyttää ei voi todellakaan suositella katsottavaksi edes hätätapauksessa, ennemmin suosittelisin yleisradion kieliohjelmien katsomista niiden parempien näyttelijäsuoritusten vuoksi.

*
Arvostelukäytännöt