Red One valkokangas

Ei nykyjoulua ilman äkkiväärää pukkielokuvaa, jossa joulupukki on mukana action-räiskeessä, väkivaltaisessa konnien lahtaamisessa tai jossa pukki itse on monsteri kuten kotimaisessa panoksessa pukkeiluun eli Rare Exportsissa (2010). Pahimmillaan pukkia esittää kyyninen rikollinen kuten Bad Santa - Pahassa pukissa (2004). Viime joulun reipashenkinen pukkileffa oli Violent Night, jossa pukki riehui, remelsi ja murhasi mafiosoja lekalla.

Tämän vuoden joulusesonkiin on tarjolle hurmeelta ja huudoltaan hillitympi Red One, puhdasoppinen ison rahan toimintakomedia. Sen piti alun perin olla jo julkaistuna viime vuoden joulusesonkina, mutta epämääräiset tuotanto- ja jälkituotantosotkut siirsivät sen tälle vuodelle.

Jake Kasdanin ohjaama pläjäys yhdistää agenttiseikkailua Korvatunturiin. Kantavana ajatuksena on, että koodinimi Red One eli Joulupukki (J.K. Simmons) on kidnapattu ja ELF-järjestön on hänet pelastettava, etunenässään turvallisuuspäällikkötonttu Callum (Dwayne Johnson) ja lipevä palkkionmetsästäjä Jack (Chris Evans). Seuraa ryminää, ryskettä ja lentäviä jättiporoja. Johonkin on ängetty näön vuoksi myös Lucy Liu sekä puhuva CGI-jääkarhu. Pituutta on venytetty yli kahden tunnin, missä on vähintään puoli tuntia liikaa.

Red Onen ennakkoasetelmat ovat olleet moniongelmaiset. Alun perin Amazonin suoratoistoon tarkoitetusta elokuvasta tuli lopulta teatterielokuva. Samalla siitä tuli yli 250 miljoonan budjetillaan kallein joulupukkiaiheinen elokuva ikinä. Tästä yli 50 miljoonaa meni Johnsonille, jonka lukuisten raportoitujen myöhästelyjen takia elokuvan budjetti meni roimasti yli ja teko viivästyi. Johnsonin palkkio on järjetön, samoin kuin se, että yhden näyttelijän egotrippi voi niin paljon haitata teoksen tekoa.

Red One ei ensisijaisesti kerrokaan joulupukista eikä ole luokiteltavissa joulupukkielokuvien genreen, sillä Red One kertoo lähinnä Johnsonista. Johnsonin geneerinen, persoonaton roolihahmo muistuttaa näyttelijän itsensä luomaa mediapersoonaa ja on jatkuvasti keskiössä. Ohjaaja Jake Kasdan on tässä projektissa puhdas käsikassara, joka kiertää planeettana The Rockin aurinkoa. Johnson-keskeisyys on sääli, sillä Red Onessa olisi kerrankin hyvä ja laadukas pukkinäyttelijä.

Pukin roolissa oleva J.K. Simmons on kerran aiemmin lainannut äänensä joulupukille animaatiossa Klaus (2019). Roolituksena Simmons on mainio. Simmonsin pitkä ja laaja ura on sisältänyt myös niin häijyjä hahmoja aina Kylmän ringin uusnatsijohtaja Vernon Schillingeristä alkaen, että miehen pukkirooliin tulee tiedostamattomalla tasolla särmää ja ristivetoa. Pukin rooli ei silti mahdollista näyttelijälle laajempaa syvyyttä, varsinkin kun pukki on poissa kuvioista suurimman osan elokuvasta. Simmonsin vahvan karisman ja kokemuksen myötä hahmossa on kuitenkin eniten ytyä elokuvan hahmoista.

Simmonsiin persoonalliset roolisuoritukset ja -hahmot päättyvätkin. Johnsonin puisen jähmeä jättitonttu on jäykkä patsastelija ja Evans käy ottamassa oman palkkionsa pois maneerimaisella muka-konnan Jackin roolillaan. Jack oppii samalla joulun ja elämän syvimmän tarkoituksen loppukolmanneksella. Hän tajuaa, että vaikka omaa lastaan olisi laiminlyönyt täysin tämän ensimmäisen 13 vuoden ajan, niin kaikki korjaantuu kun on kiltti ja pyytää jouluna kertaalleen anteeksi. Ei oikeissa elämänmuutoksissa mitään vikaa ole, mutta Red Onen pinnallinen kliseisyys lämmittää kuin kylmä glögi.

Toimintakohtaukset ovat rutiininomaisia ja CGI-olennot välttäviä. Pääjipot on pöllitty MCU:n Muurahaismies-elokuvista, joissa ne tehtiin paremmin. Huseeraus paikasta toiseen tapahtuu vauhdilla ja reippaan väkivallan saattelemana. Verettömän väkivallan, totta kai, onhan tämä perhe-elokuva. CGI-olentojen ja tonttujen kokeman kurmotuksen vielä jotenkin ymmärtää, mutta Jack on tavallinen ihminen ja Jackin kuuluisi saamiensa iskujen perusteella maata haudassa tai parhaassakin tapauksessa traumapotilaana sairaalassa vuosien kuntoutuksella.

Sivuhahmot, pääpahikset mukaan lukien, ovat B-leffojen laarista. Ainoastaan koomikko Nick Krollin lipevässä konnahahmossa on särmää ja viihdyttävyyttä. Aina siihen asti kunnes hahmo murhataan julman jäisesti, jouluisten perhe-elokuvien traditioita kunnioittaen. Hyvää joulua!

Red Onen digitaaliset taustat ja hahmot pistävät silmään latteudellaan. Eivät ne ala-arvoisia ole, mutta muovisuus ja epäaitous saavat ihmettelemään, että onko joku vetänyt leffan jättibudjetista välistä. Ei sillä varmaan väliä olisikaan, vaikka näin olisi käynyt, sillä Amazonin omistavalla Jeff Bezosilla on rahaa loppumattomasti. Bezosin kukkaron laajuus mahdollistaa jättibudjetit ja valkokangaslevitykset elokuville, joiden paikka olisi ollut ennen suoraan videolaarissa tai suoratoistojen jämävitsien hautausmaalla.