Hellboy: The Crooked Man kotikatsomo

Mike Mignolan punanahkainen sarjakuvahahmo Hellboy on puoliksi ihminen, puoliksi demoni ja sataprosenttisesti sympaattinen köriläs, jonka kovan kuoren ja onelinereiden alla piilee hyväntahtoinen persoona. Ilmankos Hellboy on vuosien varrella levittäytynyt sarjakuvien ulkopuolelle elokuviin, tietokonepeleihin ja muihin medioihin. Valkokankailla Hellboy on selvinnyt paitsi vaarallisista yliluonnollisista vastustajistaan myös jo kahdesta rebootista.

Tuoreimmassa rebootissa Hellboyta esittää taas uusi näyttelijä eli Jack Kesy. Tuotanto on aiempaa pienimuotoisempaa. 20 miljoonan dollarin budjetti on selvästi pienempi kuin edellisen yrityksen, kelvottoman Hellboyn (2019), jonka budjetti oli 50 miljoonaa. Kaukana ovat myös päivät, jolloin Guillermo del Torolla oli käytössään vielä isommat A-kategorian tuotantoresurssit vuosien vahvalaatuisissa ja visuaalisesti ensiluokkaisissa 2004 ja 2008 Hellboy-elokuvissa.

Raha ei kuitenkaan kaikkea ratkaise, edes yliluonnollisessa kauhutarinassa, jonka päähenkilön esittäjän täytyy viettää tovi jos toinenkin maskeeraajan tuolissa ennen aamun kuvauksia. Mike Mignola on ollut Hellboy: The Crooked Manin tuotannossa vahvasti mukana, ja elokuvan juonirunko pohjautuu erittäin vahvasti hänen samannimiseen sarjakuvatarinaansa. Ennen kaikkea teos on tarinallisesti hyvin tiivis ja tiettyyn paikkaan keskittyvä, mikä poistaa ylimääräiset rönsyilyt ja fokuksen sumenemisen.

Hellboy: The Crooked Man sijoittuu 1950-luvulle, jolloin Hellboy on kuljettamassa vaarallista hämähäkkiä Paranormaalin tutkimuksen ja puolustuksen toimiston haltuun yhdessä agenttikollegansa, ensimmäistä kertaa kenttätyössä olevan tutkijan Bobbie Jo Songin (Adeline Rudolph) kanssa. Uusi Hellboy on selvästi aiempaa nuorempi ja periaatteessa vielä teini-ikäinen, mutta ulkoisesti yhtä karski kuin myöhemmät inkarnaationsakin.

Keikka menee pieleen, ja kaksikko päätyy Appalakkien vuoriston takapajulakylään, joka on täynnä paitsi Syvä joki -kategorian asukkeja myös aluetta terrorisoivia noitia. Alueen päävitsauksena on Käyrä mies, kuolleista palannut olento (Martin Bassindale) joka on kova vastus niin Hellboylle kuin häntä auttavalle salaperäiselle ex-sotilaalle Tomille (Jefferson White), joka on aikoinaan lähtenyt kotiseuduiltaan ja palannut nyt selvittämään menneisyytensä kiemurat.

Elokuva on puhdas kauhuelokuva, joka nojaa kauhugenren konventioihin ja yliluonnolliseen, painajaisunen omaiseen tunnelmaan, jota vuoriston takapajuinen miljöö entisestään korostaa. Action-pauhu on vähissä, ja vähä henkilödraama palvelee pitkälti juonenkuljetusta. Ainoastaan Bobbien hahmoa syvennetään hieman loppupuolella. Ohuet roolihahmot eivät ole ongelma, sillä tarkoitukseton tarinan syventäminen ja pidentäminen olisi tehnyt vain hallaa, kun ajatuksena on ollut tehdä suoraviivainen lopputulos.

Pääsääntöisesti suoratoistopalveluille ja tallenneteille päätynyt Hellboy: The Crooked Man on genrenäkökulmasta onnistuneempi ja tuoreempi tulkinta Mignolan tarinoista, ja olisi ansainnut teatterilevityksen. Hellboylle sopii selkeämmin pienimuotoisempi kauhupainotteisuus verrattuna aiempiin action- ja maailmanpelastusrymistelyihin, ja tuorein elokuva toimii hahmon kunnianpalautuksena aiemman flopin jälkeen. Maailmaa se ei mullista eikä keksi pyörää uudestaan, mutta tuotannossa on otettu vähistä resursseista kaikki irti ja lopputulos viihdyttää.

Aina voi toivoa, että Guillermo del Toro vielä tekisi kolmannen Hellboyn omalla tyylillään, mutta toteutumattomia fantasioita odotellessa Hellboy: The Crooked Man on kelvollinen pohja jatkolle.