Harhaluoti kotikatsomo

Pahimman terän sensuurin saksista tylsistyttänyt uusi videolaki ja yhä laajenevat dvd-markkinat näyttävät käyvän tekosyistä uudelleensuoltaa kaiken maailman vanhaa roskaa markkinoille. Russell Mulcahyn yhdeksänkymmentä luvun alussa punnertanut kissa ja hiiri -leikki puhtoisesta poliisista ja mielipuolesta murhamiehestä on yksi niistä vanhuksista, jonka olisi toivonut jäävän kaikessa turhuudessaan unohdukseen, varsinkin kun kyseinen elokuvaperinne on täynnänsä nykyään tuoreempiakin turhuuksia. Ainoa arvo, joka uudelleen markkinoille tuodulla Harhaluodilla näyttäisi olevan, on palauttaa muistiin ohjaajan uran syöksykierre sitten Highlanderin. Todellisten pettymysten jälkeen tuoreempiinkin tumpulointeihin sortunut näköalaton ohjaaja on väistynyt areenalta toteuttamaan itseään ja aiheuttamaan vähemmän vahinkoa tv-sarjaohjaajana.

Harhaluodin juoni on yksinkertainen mutta ei yksinkertaisuudessaankaan toimiva. Kolmas kivi auringosta muukalaisperheen hörhöisukki John Lithgow esittää kaunaista psykopaattia, jonka elokuvan sankaria esittävä Denzel Washington on toimittanut tarinan alkuosiossa lukemaan tiilenpäitä. Pidätys kohentaa nuoren poliisin osakkeita uraputkella mutta samanaikaisesti pahasti kaunainen murhamies muuttuu pakollisen valtion ylläpidon aikana entistä kaunaisemmaksi. Vankilapaon jälkeen psykopaatti järjestää puhtaista puhtaisemman Denzelin epäillyksi lapsiinsekaantumisesta, murhasta ja järjestääpä hän kohteelleen kutiavan tippurinkin. Raaka mies sinänsä. Ehkä tippuria lukuunottamatta juoni on kuitenkin luuta myötä kaluttu. Jos välttämättä itseään haluaa kiduttaa, Denzel Washingtonin jo tutkuksi tulleita vakiosaarnoja voi kuunnella miehen muistakin, kuitenkin vain astetta paremmista, leffoista.

Ainoa kyseiseenalaisen alan luovuus mitä ohjaaja Harhaluodissa osoittaa on murhatehtailussa ja veren valuuttamisessa. Porukkaa laitetaan kylmäksi perinteisesti tuliaseilla mutta myös eksoottisemmin kalustolla. Sirkkelillä ja poralla vuodatettu veri ei kuitenkaan ole enää vuosikymmen valmistumisen jälkeen riitä evääksi saati sitten lämpimäksi ateriaksi. Digitaalitekniikan kehittymisen ansiosta veri virtaa nykyään b-luokan leffassakin enemmän tai vähemmän aidon näköisesti, ja samassa tahdissa Harhaluodin anti on kärsinyt inflaatiota ainoalla toimivalla sarallaankin. Kokonaisuudessaan, jos ei välttämättä halua nostalgiatunnelmissa palata vuosikymmenen takaiseen roskaan, ei katsojan kannata vaivautua tarttumaan tähän täkyyn.

DVD / kuva: Letterbox Widescreen; ääni: Dolby Digital 2,0; tekstitetty (elokuvaa voi katsoa ilman tekstitystä); extra features: trailer, filmographies ja tv-spot.