Kylpylä - vapauden viimeinen linnoitus
Italialainen arkkitehti Francesco saa kuulla äitinsä sisaren kuolleen Istanbulissa ja jättäneen perinnöksi omistamansa turkkilaisen kylpylän. Francescolla ei juuri nyt satu olemaan kylpylän tarvetta, varsinkaan, kun hektinen, työn sanelema elämäntapa ei muutoinkaan tahdo jättää ylimääräistä aikaa. Hän siirtää firman asioiden hoidon tilapäisesti vaimolleen ja matkaa Turkkiin myydäkseen kylpylän. Siellä hän tutustuu tätinsä ystäväperheeseen ja antautuu hamamin kiireettömiin lumoihin - sekä rakastuu. Hamamin myyminen ei enää tunnukaan ainoalta vaihtoehdolta. Niin, kuin ei paluu Italiaankaan.
Elokuvassa kylpylä, hamam, saa lähes myyttiset mittasuhteet ajattomuuden ja kiireettömyyden vertauskuvana. Hamam on viimeisiä tradition saarekkeita, joka on uhattuna myös turkkilaisen yhteiskunnan modernisoitumisen viilloilta. Toisaalta. Samalla kylpylä yhdistää tädin ja Francescon eli menneen ja nykyisen maailman, jonka kautta elokuva keskustelee myös siitä, mikä on säilyttämisen arvoista, mikä taas ei. Hamam - turkkilainen kylpylä onkin perustaltaan kertomus yksilön vapaudesta länsimaisen ostoskeskuskulttuurin ja patriarkaalisen perhe-elämän kahleissa. Francescon hamam on elokuvan tarinan keskiö, vapautumisen mahdollisuus, joka olemassaolollaan kertoo siitä, miten maailma on ajautumassa vankilasta toiseen.
Kaikkiaan Hamam on ihailtavan ehyt ja harmoninen elokuva. Se viettelee katsojansa turkkilaisen kylpylän hämyisyydellä, raukeudella sekä kätketyllä myrskyllä ja intohimolla, jossa turkkilaisella musiikilla on oleellinen tunnelmaa luova hartaudellinen - tai tarvittaessa repivä - merkityksensä. Elokuva näkee vaivaa korostaakseen sanotun rinnalla myös eleitä ja ilmeitä, jotka osaltaan syventävät kohtauksien latausta. Tämä kaikki kuitenkin vaatii katsojalta syventymistä ja häiriötöntä katselutilaa, mikä ei toisaalta tarkoita, että Hamam olisi erityisen vaikea tai itseään täynnä olevaa taidesoopaa. Päinvastoin. Se on erinomaisen hyvin näytelty sekä huolellisesti maalattu harras mutta samalla verenpunaisen intohimoinen hyvän tarinan sisältävä elokuva.
Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 2 henkilöä
Seuraava:
54
Arvostelu elokuvasta 54.
Edellinen: Verijäljet
Arvostelu elokuvasta Affliction / Verijäljet.