Näyttävä mutta tylsä
Final Mission on toimintalegenda Steven Seagalin uusin elokuva. Eläintensuojelijana ja buddhalaisena tunnettu näyttelijä on ahkeroinut elokuvien parissa koko 2010-luvun, mutta Suomen valkokankaille asti näitä hengentuotoksia ei ole juuri viimeisinä vuosina saapunut.
Final Missionin tarina on simppeli. Seagalin esittämä entinen erikoisjoukkojen sotilas Axe on kyllästynyt verenvuodatukseen ja vetäytynyt tekemään lääkärinhommia Thaimaan syrjäseudulle. Vähemmän yllättävästi paluu rynnäkkökiväärin varteen on kuitenkin edessä, kun paikallinen gangsteri Qmom kidnappaa nuoren naisen, jolla kerrotaan olevan yliluonnollisia voimia. Taivuttelun jälkeen Axe kokoaa yhteen vanhan tiiminsä ja suuntaa maaseudun rauhasta kohti kaupungin syntistä sykettä, missä kung fu -taidoille on jälleen kysyntää.
Näyttelemisen lisäksi Seagal on toiminut Final Missionin yhtenä käsikirjoittajana. Elokuvassa näkyvätkin miehelle tutut teemat. Mukana on kamppailulajien filosofiaa ja eettisiä pohdiskeluja. Itselleen Seagal on kirjoittanut elokuvaan varsin toimivan roolihahmon. Seagalin Axessa on vanhemman miehen karismaa, ja toimiva puvustus tukee tätä hiljaisen coolin tunnelmaa.
Valitettavasti monista hyvistä elementeistä huolimatta Final Mission ontuu tärkeimmässä. Se ei ole kovinkaan viihdyttävä, vaan pikemminkin tylsä. Elokuvaan on ympätty vertauskuvallisia unijaksoja ja lasten kautta esitettäviä perhetragedioita, mutta tarinan fokus tuntuu olevan tekijöiltä usein hukassa. Elokuva ei oikein osaa päättää, onko se räväkkä toimintaelokuva vai aasialaiseen henkisyyteen keskittyvä kung fu -fiilistely. Nyt mukana on molempia ja ratkaisu tuntuu enemmänkin pitkäveteiseltä kuin kekseliäältä.
Parhaiten Final Mission onnistuu visuaalisuudessa. Thaimaan eksoottiset maisemat ovat parhaimmillaan silmiä hiveleviä ja punaista väriä on käytetty elokuvassa toistuvana visuaalisena tehokeinona niin puiden lehtien kuin esteettisesti toteutettujen veriroiskeidenkin muodossa. Toisaalta tietyt kuvalliset ratkaisut jäävät myös mietityttämään. Jostain syystä elokuvassa on toistuvasti haluttu näyttää naisten paljaita rintoja, vaikka näiden kohtausten merkitys kokonaisuudelle jääkin varsin ohueksi. Toiminta painottuu räiskintää enemmän nyrkein ja potkuin käytäviin varsin näyttäviin kaksintaisteluihin.
Final Missionissa Seagal on saanut olla itselleen tärkeiden teemojen parissa ja miehen faneille tämäkin elokuva tarjonnee vastinetta ajalle näyttävän visuaalisuuden ja tiukkojen taistelukohtausten muodossa. Itseäni kuitenkin häiritsi elokuvan usein laahaava kerronta ja poukkoilu eri tyylilajien kirjon välillä. Pitkään aasialaiseen kaapuun, silmälaseihin ja Panama-hattuun verhoutunut Seagal saa tuotua roolihahmoonsa vähäeleistä karismaa, mutta hyvällä tahdollakaan tämä ei riitä pelastamaan kokonaisuutena pitkäveteistä elokuvaa.
Seuraava:
Piercing
Synkän koomisena trillerinä elokuva ei kanna kovin pitkälle alkuasetelmansa yli.
Edellinen: The Grinch
Amerikkalaisen lastenklassikon animaatiosovitus on sujuvaa mutta mitäänsanomatonta katsottavaa.