Family Meeting kotikatsomo

Kokkolasta lähtöisin oleva Wentus Blues Band on 20 vuodessa onnistunut tekemään jonkinlaisen ihmeen. Pohjanmaan lakeuksien bluesbändistä on vuosien varrella hioutunut oman genrensä kansainvälisesti arvostettu edustaja. Vuodet näkyvät musiikissa: esikuvia kopioiva suoraviivainen mättäminen on vaihtunut bluesin eri tyylisuunnat hallitsevaan hienovaraiseen ilmaisuun. Siksi Wentus Blues Band kelpaa taustabändiksi rapakon takaa tuleville rytmimusiikin konkareille. Yhtälö on toimiva ja molempia hyödyttävä. Artisti saa osaavan taustabändin Euroopan kiertueelleen. Wentus saa taas lisää kokemusta ja uusia kontakteja.

Juhlistaakseen 20-vuotista taivaltaan Wentus kutsui soittokavereitaan Helsinkiin. Savoy-teatterissa pidettiin syyskuussa 2006 useamman päivän blueshappening, joka oli alan harrastajille orgastinen kokemus. Esiintyjäjoukkoon mahtuu muun muassa pitkän linjan bluesveteraaneja (Louisiana Red, Eddie Kirkland ja Lazy Lester), Teksasin valkoisen bluesin huippuja (Kim Wilson, Omar Dykes), brittikitarasankari (Mick Taylor) ja pohjoismaista soulbluesia (Sven Zetterberg). Näiden herrojen esiintymisen taltioiminen 35-milliselle filmille on jo sinänsä kulttuuriteko.

Blues on nykyään lähes marginaalimusiikkia. Louisiana Red ja Eddie Kirkland ovat soittaneet John Lee Hookerin ja Muddy Watersin kaltaisten legendojen kanssa ja ovat itsekin tehneet pitkän uran bluesin saralla. Silti he ovat suosionsa puolesta klubisarjan artisteja Yhdysvalloissa, jos edes sitäkään. Sama pätee moniin muihin bluesartisteihin, valkoisiin ja mustiin. Esimerkkinä vaikkapa hiljattain edesmennyt harpisti Gary Primich, joka joutui viimeisinä vuosinaan elättämään itsensä karjatilalla, kun bluesin soitto ei lyönyt leiville.

Dokumentti keskittyy Savoy-teatterin konsertteihin. Alussa tosin pistäydytään gospelmies Eric Bibbin kanssa Kokkolassa bändin treenikämpällä. Family Meeting on konserttitaltiointi, mutta myös jotain enemmän: se on kuvaus bluesia ammatikseen soittavien muusikoiden yhteisöstä. Perhetapaaminen, todellakin!

Lavantakainen lämminhenkinen turinointi on dokumentin antia siinä missä itse musiikkikin. Se kertoo myös bändin nauttimasta arvostuksesta. Tämä näkyy myös lavalla. Eikä Wentus ole vain taustabändi. Vokalisti Juho Kinaretista on kehittynyt osaava blueslaulaja, jonka tulkinnat eivät häpeä lainkaan tässä seurassa.

Family Meeting sai elokuvateatterilevityksen, ja siksi dvd-julkaisulta olisi toivonut myös jotain muuta kuin itse elokuvan. Turha toivo. Ei ylimääräisiä live-otoksia, ei edes kohtausvalikkoa! Omituista, sillä itse elokuvassa monia kovia nimiä nähdään vain yhden biisin verran. Esimerkiksi Omar Dykesin osuudeksi jää vain yksi, kylläkin upea, kitarasoolo. Lisämateriaalia olisi varmasti ollut varastossa. Paremminkin voisi dvd-julkaisun hoitaa. Vai odottaako deluxe-painos julkaisuaan vielä? Onneksi itse elokuva on niin tiukka paketti, että puutteet on helppo unohtaa.