Exit Wounds kotikatsomo

Kun pökkelömäinen actiontähti Steven Seagal tajusi vihdoin unohtaa elokuvistaan ympäristönsuojelun ja muut tärkeät valveutuneen ihmisen harrastukset, hänen uransa lähti uuteen nousuun. Ja se tapahtui nimenomaan Exit Woundsin avulla: leffa oli viikon katsotuin ensi-ilta Yhdysvalloissa. Syykin on selvä. Kun Seagal ymmärsi keskittyä muutaman sanan repliikkeihin ja rosmojen ampumiseen, eli kahteen asiaan, jotka hän tekee ehkä paremmin kuin kukaan Hollywoodissa, tulosta tuli heti. Suutari pysyköön lestissään.

Exit Wounds esittelee Seagalin kuriin ja järjestykseen sopeutumattomana superkyttä Orin Boydina, joka saa kurinpalautuksena komennuksen Detroitin pahamaineisimpaan huumekortteliin. Ei aikaakaan, kun Boyd pääsee ison huumejutun jäljille, jossa jeparikollegat ovat osallisia ja alun perin diilereiltä näyttäneet aivan jotain muuta. Avukseen Boyd saa mm. kaupungin aamutelkkarin tasapainottoman juontajan Henryn, joka Tom Arnoldin kuvaamana onkin elokuvan hauskin heppu. Henryn ja Boydin dialogi jopa toimii osittain. Mukana näyttelee myös yllättävän luontevasti raptähti DMX.

Seagalin maineenpalautuksessa olivat toki apuna Romeon on kuoltava -hittifilmin taitava ohjaaja Andrzej Bartkowiak ja voimatuottaja Joel Silver, jotka sopivasti kompensoivat Seagalin ehkä ei aivan täydellisiä näyttelijätaitoja tasaisin väliajoin esiintyvillä takaa-ajoilla, joista viimeinen kestää peräti puolisen tuntia. Sekä Bartkowiakilla että Silverillä on tunnustettua silmää toiminnan sujuvalle kuvaukselle ja heidän vuokseen Exit Wounds onkin parasta Seagalia vuosikausiin, ainoastaan vuoden 1992 hulppea Kaappaus merellä on päässyt jotensakin samaan.

Eli pitäkää Seagal kaukana ekoteemoista ja ohjaajan pallilta niin saadaan taattua toimintaa.