Romeon on kuoltava valkokangas

Se, että tämän Andrzej Bartkowiakin esikoisohjauksen yhteydessä pitäisi mainita William Shakespeare, ahdistaa allekirjoittanutta suuresti. Kaikki Ne Suuret elämän teemat ja tunnelmat näytelmissään esiinnostanut kirjailija on varmasti kyllästynyt jatkuvaan kääntelyyn haudassaan, mutta heristäkää korvianne: voitte ehkä kuulla hänen myös huokaisevan syvään pidellessään päätään. Romeon on kuoltava -elokuvan kytkös tuohon kirjallisuushistorian kuuluisimpaan ja traagisimpaan rakkaustarinaan on täysin kosmeettinen ja nimellinen. Annoinko ehkä edes yhden tähden tästä syystä?

En.

Nyt lukijat ehkä luulevat, että kirjoittaja on todellisuudessa korkeakulttuurinen elitisti, joka ei vain halua tai salli itsensä antaa populaarikulttuurisille vedoksille niiden ansaitsemaa arvoa. Väärin. Niin monen muun tapaan minäkin olen valmis vannomaan markkinatalouden ja viihdeteollisuuden nimiin. Ja niin monen tapaan minäkin hiljaisten massojen lähetyssaarnaajana kannatan korkean ja matalan kulttuurin rajan rikkilyömistä ja eskapismia. Moraali - tai miksi haluatte sitä kutsuakaan - on kuitenkin hassu ja harmittavainen oka jälkimodernin kyynikon lihassa: se ei kaikesta huolimatta salli aivan mitä vain. Ja silloin kun elokuvasta selvästi näkee, että miltei kaksituntinen ja erittäin väljä juoniaihio on muka-kasattu vain oikeuttamaan kahdeksan pitkää väkivaltakohtausta, moraalini ei salli kuin yhden alakuloisen naaman mitan arvostusta.

Han (Jet Li) on Hong Kongissa vankilaan syyttömänä joutunut entinen poliisi, joka karkaa Yhdysvaltoihin selvittääkseen veljensä murhan. Heti saapumisensa jälkeen hän ihastuu Trishiin (Aaliyah), jonka perheellä näyttää olevan jotakin tekemistä surmatyön kanssa. Ja samalla Han joutuu tasapainoilemaan kahden kilpailevan rikollisliigan välillä ja pitämään kiinni puolueettomuudestaan - joka käytännössä tarkoittaa molempien osapuolien jatkuvaa turpaan hutkimista etniseen ryhmään katsomatta.

Varmasti on selvää, ettei kukaan odota kulkevansa valaistuksen polkua mennessään katsomaan Jet Lin tähdittämää elokuvaa. Eikä tästä olekaan kyse. Jet Li on ilmiömäinen itämaisten taistelulajien taitaja, mutta Batrkowiakin ohjaus hukkaa tämän potentiaalin turhien tehosteiden ja ryminäspektaakkelien alle. Mutta myönnettäköön nyt, että Corey Yuenin taistelukoreografiat ja vaijerikikkailut ovat nautittavaa katsottavaa. Ja sitten todettakoon tylsästi, että eivät pelkät nyrkinheilutukset tai ilmalennot elokuvaa tee. Romeon on kuoltava tuntuu huolestuttavasti esimerkiltä siitä, miten tekijät luottavat pelkästään toiminnalliseen painotukseen ja viis veisaavat aseiden paukkeen sekä potkujen jakelun välisestä suurimmasta osasta valkokangasaikaa. Niin päälleliimatuilta ja huolittelemattomilta vaikuttavat sen tapahtumat, että Romeon ja Julian kiduttava ja viaton rakkaus on sekin jäänyt vain yhden halauksen asteelle.

No niin. Joku voisi nimittää tämänkaltaista elokuvaa viattoman tyhjäksi viihteeksi. Itse en osaa olla niin positiivinen. Viimeisteltynä ja ehkä jopa todella käsikirjoitettuna Romeon on kuoltava olisi varmasti ylittänyt tyhjyyden riman. Nyt se jää vain muutaman kauniin kung fu -liikkeen ja loputtoman rap-soundtrackin ryydittämäksi diskoinfernoksi, joka jättää vain ihmettelemään itseään.

Ja mainitsinko jotakin William Shakespearesta? Unohtakaa se.