Emily kotikatsomo

Emily Brontën kirjoittama romaani Humiseva harju (Wuthering Heights, 1847) on brittiläisen kirjallisuuden klassikkoteos, joka on filmattu useasti eri puolilla maailmaa ja eri tapahtumaympäristöissä aina Meksikoa myöden. Elokuvassa Emily (2022) kysytään, kuinka Brontën sisaruksista erityisesti Emily ja Charlotte löysivät tiensä kirjoittamisen pariin sekä mitkä tekijät sen taustalla vaikuttivat.

Näyttelijänä paremmin tunnetun Frances O'Connorin esikoisohjaus on teemaltaan vahva historiallinen ja romanttissävytteinen pukudraama, joka loppuaan kohden myös kyseenalaistaa genrensä konventioita. Takaumana kerrotussa Brontën siskosten oikeasta biografiasta ammentavassa mutta fiktiivisessä tarinassa pureudutaan niihin tekijöihin, jotka saivat Emilyn kirjoittamaan ainoaksi jääneen mestariteoksensa.

Nuori Emily (Emma Mackey) asuu pienellä Haworthin maalaispaikkakunnalla Yorkshiressa tiukan pappi-isänsä (Adrian Dunbar) kotiopetuksessa sekä vapaamielisten sisarustensa Charlotten (Alexandra Dowling), Annen (Amelia Gething) ja Branwellin (Fionn Whitehead) kanssa aikaa viettäen sekä tarinoiden. Suuntaa elämälleen etsivä Emily ihastuu paikkakunnalle saapuvaan nuoreen pappiin William Weightmaniin (Oliver Jackson-Cohen) sekä päätyy kirjailijanurasta haaveilevan veljensä vaikutuksesta paheiden tielle.

Humisevan harjun kolkon sadesään ja kartanoiden tummien huoneiden kynttilöiden valon tunnelmaa ja maalailevia kuvauksia hyödyntävässä elokuvassa päästään ajoittain pinnallisen kirjailijaelämäkerran taakse. Mary Shelleyn (2017) tavoin Emilyssa paneudutaan kirjailijan varhaisvuosiin ja niiden mahdolliseen autobiografiseen vaikutukseen hänen tekstiinsä.

Liian suoria yhteenvetoja Humisevan harjun ja Emilyn elämän välille ei kuitenkaan vedetä vaan yleiset 1800-luvun alkupuolen rankat maalaiselämän, joskin yläluokkaisen, kokemukset tauteineen ovat tarinan keskiössä. Kirjeiden välityksellä ylläpidetyt suhteet ja niiden kariutuminen tuntuvat vain inspiroivan nuoren kirjailijan mielessä muotoutuvaa tekstiä. Huumausaineiden vaikutuksen esiintuonti moninaistaa kuvaa usein tiukan moralistisena nähdyn viktoriaanisen aikakauden alkupuolesta.

Nuoret brittinäyttelijät Emma Mackeyn (Kuolema Niilillä, 2022) johdolla tekevät vakuuttavaa työtä ja saavat kiinnostumaan elokuvan verkkaisesta alkupuolesta sen vetäessä vähitellen sisään maailmaansa. Keskiöön nousevat erityisesti Alexandra Dowlingin esittämä Kotiopettajattaren romaanin kirjoittanut sisäänpäin kääntynyt opettaja Charlotte, Whiteheadin huikentelevainen taiteilijasielun omaava mutta ilman siskojensa lahjakkuutta jäänyt veli sekä tunne-elämässään ailahtelevaista pappia esittävä Jackson-Cohen, joka kanavoi myös The Invisible Manissa (2020) nähtyä uhkaavuuttaan.

Emilyssa kyseenalaistetaan aiempien vuosikymmenten brittiläisen pukudraaman ja periodielokuvan paljon käytettyjä konventioita ja näytetään, millainen aikakauden nuoren naisen arki todella oli ilman rakkauden sumentavia laseja. Suljetussa yhteisössä toistensa parissa viihtyvässä sisaruskatraassa on myös Pikku naisien (Little Women 1868–69) henkeä. Uskontoa ja uskomuksia sivuava elokuva on kiinnostunut kuolleiden läheisten vaikutuksesta Brontën perheen elämässä.

Lopulta synnyinpaikkakunnalleen pääosin jäänyt ja vain 30-vuotiaana kuollut Emily jäi elinympäristönsä ja sen rakenteiden vangiksi, josta hän vapautui ainoastaan kirjoittamisensa kautta. Hänen inspiraationsa Charlottelle ja Annelle oli varmasti valtaisa, heidän kantaessa omissa teoksissaan siskonsa perintöä sekä omien elämänkokemustensa esiintuontia kaunokirjallisen runollisen kielen avulla. Heidän kauttaan elokuva tarjoaa myös oman selityksensä Emilyn säilyneiden tekstien niukkuuteen.