Kunnes ero meidät erottaa

Olipa kerran -tarinat sekä romanttiset draamakomediat noudattavat hyvin pitkälti samoja kaavoja, ikiaikaisen tarinankerronnan mukaisesti. Leirinuotioajoista asti on kuunneltu tarinoita, joissa mies saa vaikeuksien kautta naisen ja nainen miehen.

Eikä siinä mitään pahaa olekaan. Sanovat kulttuuriset konstruktivistit mitä tahansa, ihmis- ja eläinkunnan murskaavalla enemmistöllähän on tavoitteena löytää juuri se oikea, vastakkaista sukupuolta edustava kumppani jonka kanssa sekoitella geeniperimää. Se on vain biologiaa, kysykää vaikka Darwinilta.

Elokuvissa parinmuodostuskaavaan tukeutuminen ja sen tiedostaminen on tuottanut usein varsin raikkaita ja oivaltaviakin teoksia, mutta valtaosa lajityypin elokuvista on läpeensä stereotyyppistä, yksioikoista pullamössöä sokerikuorrutuksella. Ehdottomasti, ehkä on kuitenkin alkuasetelmiltaan kaavasta poikkeava, sillä mukaan on hiipinyt myös nykypäivän arkirealismi, jossa kuoleman sijasta parit erottaa yleensä käräjäoikeus.

Nuori Maya-tyttö (Abigail Breslin) saa koulussa seksivalistusta, ja päätyy tämän johdosta kyselemään isältään Williltä (Ryan Reynolds) omasta alkuperästään, varsinkin kun Mayan isä on pitkän asumuseron jälkeen eroamassa tämän äidistä lopullisesti. Will kertoo tyttärelleen kaunistelemattomasti oman elämäntarinansa sekä elämänsä kolme suurta rakkautta. Mayan tehtäväksi jää arvata, kuka salanimillä esiintyvistä naisista on hänen äitinsä: nuoruudenrakkaus Emily (Elizabeth Banks), seksikkään uratietoinen Summer (Rachel Weisz) vai taiteilijapersoona April (Isla Fisher).

Eroista, suruista ja suhteiden päättymisistä huolimatta Ehdottomasti, ehkä ei jää liiaksi vatvomaan traagisia kohtaloita tai tuhertamaan itsesäälin täyttämää itkua vaan on sekä komediallinen että paikoin jopa lohdullinen. Elämä jatkuu niin valkokankaalla kuin oikeassakin elämässä. Valkokankaan onnelliset loputkaan eivät ole enää itsestään selviä, vaikka sellainen tähänkin teokseen saadaan varsin perinteiseen henkeen.

Kaksitasoisen kerronnan tuoman tyylittelyn lisäksi elokuva tarjoaa mainion ajankuvan 1990-luvun alusta ja varsinkin Bill Clintonin aikakaudesta, johon elokuva ottaa etäisyyttä pidemmän draaman kaaren avulla. Willin aluksi palvoman Clintonin nousu ja tuho on kuin metafora nuoruuden menetetylle idealismille. Sankarit ja elämä eivät olekaan sitä, mitä niiden luuli olevan.

Sen sijaan nykyisestä aikakaudesta ja Yhdysvaltain kaksinaismoralismista antaa ruman kuvan Ehdottomasti, ehkän saama vastaanotto tietyiltä tahoilta. 11-vuotiaan tytön koulussa saama seksivalistus ja "rumat sanat" nostattivat paikoin hysteriaa, jossa teoksen väitettiin suosivan pedofiliaa. Siinä missä Suomessa elokuva on sallittu kaikenikäisille, rapakon takana peniksen mainitseminen edes terveystiedon tunneilla takasi tuomion "PG13 for sexual content". Yhteiskunta, jossa perustietoa ihmisen biologiasta verrataan lapsiinsekaantumiseen ja jossa tätä perustietoa halutaan pantata, on varsin surullinen yhteiskunta.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä