Dead Man Down kotikatsomo

Victor (Colin Farrell) on yksinäinen miekkonen, joka työskentelee gangsteripomo Alphonse Hoytin (Terrence Howard) alaisena. Alphonse ei kuitenkaan tiedä, että Victor on soluttautunut hänen jengiinsä murhatakseen hänet. Victor on valmis käyttämään aikaa ja vaivaa suunnitelmansa toteuttamiseen, koska Alphonse on vastuussa hänen perheensä kuolemasta.

Victorin kuoleman ympärillä pyörivä elämä saa muuta sisältöä, kun naapurissa asuva Beatrice (Noomi Rapace) pyytää häntä treffeille. Beatricen kasvoissa on arpia, jotka hän on saanut auto-onnettomuudessa. Kesken illanvieton Beatrice paljastaa tietävänsä, mitä Victor tekee työkseen, ja alkaa kiristää häntä. Beatrice haluaa Victorin tappavan rattijuopon, joka on hänen arvistaan vastuussa. Victor suostuu, mutta alkaa vähitellen tuntea vetoa Beatricea kohtaan.

Dead Man Down alkaa lupaavasti, mutta vajoaa pian keskinkertaisuuteen. Toiminnan ja draaman yhdistäminen on taitolaji, ja tässäkin tapauksessa tasapainottelu kallistuu ikävästi räiskinnän puolelle.

Miljöö muistuttaa synkeässä inhorealistisuudessaan David Fincherin Seitsemää, mutta toisin kuin genre-esikuvansa, juoni ei pakota katsojiaan äärimmäiselle matkalle pimeyteen, vaan taluttaa heidät sen läpi tuttuja ja turvallisia uria pitkin. Kohtaukset ovat hämäriä ja toiminnan tuijottaminen tuottaa silmille ensimmäisen Expendablesin katseluun verrattavaa tuskaa. Jännityskään ei välity, koska ei ole mitään, minkä puolesta jännittää – hahmot jäävät statisteiksi. Se on todellinen sääli, sillä Colin Farrellista ja Noomi Rapacesta on helppo pitää.

Actionin sijaan elokuvan olisi kannattanut keskittyä draamaan. Farrellin hahmo on alikehitetty, ja näyttelijä joutuu käytännössä unissakävelemään yksi-ilmeisen roolinsa läpi – kuten todennäköisesti monet katsojatkin tekevät tätä tuijottaessaan. Noomi Rapace tekee kelvollisen roolin Beatricena, joka ei voi katsoa peiliin tuntematta vihaa.

Dead Man Down on tanskalaisen Niels Arden Oplevin ensimmäinen amerikkalainen elokuva. Oplevin ohjaama Miehet, jotka vihaavat naisia (2009) oli aikanaan Euroopan laajuinen hitti, jonka ansiosta nordic noir -elokuvista tuli trendikäs vientituote.

Mantereen vaihduttua myös Oplevin tyyli on muuttunut. Jännityksen rakentaminen ja hahmojen kehittäminen on vaihdettu ammuskeluun ja stuntteihin, ja draama siirretty niiden tieltä sivuosaan. Toivottavasti Oplev saa tulevaisuudessa keskittyä jälleen omiin vahvuuksiinsa.