Kuollutta viivaa ja väkisin väännettyjä tarinoita

Lapsille suunnatun elokuva- ja televisioviihteen humpuukimaakarit ovat vannoneet jo pitkään jatko-osien, uudelleenfilmatisointien ja kaikenmaailman sivuhenkilöille luotujen "omien elokuvien" eli rip-offien nimeen halutessaan tehdä helppoa rahaa. Miksi panostaa mihinkään uuteen, jonka tekemiseen tarvittaisiin ponnisteluja ja luovaa työtä, kun vähemmälläkin pääsee? Sen sijaanhan on helppo vain hyödyntää kerta kerran jälkeen vanhoja tuttuja tarina-aihioita ja hahmoja, jotka ovat jo lunastaneet paikkansa lasten sydämissä ja joskus aikaisemmin ehkä myös myyntitilastojen kärjessä. Bisneksen kannalta katsottuna tällaista toimintapolitiikkaa voi tietysti ymmärtää, mutta animaatioelokuvien taiteellis-teknisen kehityksen kannalta ratkaisut ovat kestämättömiä. Ja järjettömiä.

© Disney Toon StudiosDisneyllä keinotekoisten jatko-osien tehtailu on jo pitkään korvannut varsinaisen uuden luomisen ja ideoimisen. Tuhkimo – Taikansa kutakin on keksimällä keksitty jatko-osa vanhalle kunnon klassikkopiirretylle Tuhkimo vuodelta 1950. Suoraan video- ja tv-levitykseen tehdyssä köykäisessä piirrostarinassa kelataan takaisin alkuun prinssinsä kanssa aviossa elelevän Tuhkimon elämää, joka menee sekaisin, kun paha äitipuoli saa käsiinsä Tuhkimon haltiakummin taikasauvan. Lasikenkä sopiikin tällä kertaa kuin taiottuna toisen ilkeän sisarpuolen jalkaan. Sankaritar joutuu turvautumaan omaan ja pikkuapulaistensa, hiirikaksikko Hulin ja Vilin, nokkeluuteen saattaakseen tarinan taas oikeille uomilleen.

© Disney Toon StudiosTopi ja Tessu 2 on jopa edellä mainittua tylsämielisempi jatko-osa. Disneyn piirrosstudion aallonpohjan aikoihin, 1980-luvun alussa tehty ensimmäinen Topi ja Tessu -elokuva (1981) kun on itsessäänkin jo varsin heikko esitys, jota ei voi pitää ikimuistoisena Disney-klassikkona, vaikka maireat mainoslauseet näin koettavatkin vakuutella. Tällaisen puolivillaisen piirretyn henkiinherätys on lajissaan jo niin epätoivoinen yritys, että pahaa tekee. Topin ja Tessun, ketunpoikasen ja koiranpennun lapsuuteen palataan kantrimusiikin voimin. Tessu löytää uuden uran ajokoirista kootussa lauluyhtyeessä ja kaverusten ystävyys joutuu koetukselle ketunpoika Topin tuntiessa itsensä unohdetuksi. Soppaa hämmentää myös Tessun syrjäyttämä ulvontaryhmän solistidiiva. Paljon melua tyhjästä, eikä tarjolla ole edes hattu- vaan todellista huttukantria – siirappisia lounge-tyylin jollotuksia, jotka eivät juuri toisistaan erotu.

© Disney Toon StudiosAikuiselle katsojalle näissä Disneyn jatko-osissa on turhauttavinta niiden sanoinkuvaamattoman hengetön animointi. Alkuperäisten piirroselokuvien käsintehdystä maailmasta ei ole jäljellä kuin etäisesti tutunoloisia, joskin aivan kumisia, hahmoja. Vanhoille piirretyille ominainen herkkä viiva, animaatiotaiteilijain harkittu kädenjälki ja kauniit värit ovat vaihtuneet tietokoneilla halvalla tehtailtuihin taustoihin, joiden plastiikkiset pastellivärit hyppäävät silmille ja joihin on vielä väkisin naitettu kolmiulotteisia graafisia elementtejä, jotka tappavat piirrossaduista viimeisenkin tunnelman. Dvd:n kirkas digitaalinen kuva paljastaa piirrostekniset rimanalitukset niin selvästi, että oikein hirvittää. Liukuhihnatekeleiden animaatiotekniset heikkoudet ovat sinänsä toki linjassa tarinoiden tyhjästä nyhjäävän, täysin epäkiinnostavan ja jopa lapsikatsojia aliarvioivan sisällön kanssa.

© Disney Toon StudiosMolempia elokuvia katsottiin sekä originaaliäänillä että myös suomeksi dubattuina versioina, jotka puolustavat tietysti paikkaansa K3-ikärajaluokituksen saaneissa, selkeästi aivan pikkuväelle suunnatuissa piirretyissä. Suomenkielinen jälkiäänitys on toteutettu oikein hyvällä rutiinilla, joskin samalla aivan yhtä hengettömästi kuin alkuperäisäänetkin. Kummankin dvd-levyn lisämateriaalista löytyy lapsille tarkoitettu yksinkertainen minipeli: toisessa somistetaan Tuhkimon tanssisalia ja toisessa miksataan leikisti koirakantriyhtyeen biisiä. Edes lapsenmielinen aikuinen ei jaksa näitä pelejä ainakaan yksinään pelata alkua pidemmälle; lapsille lisäpeleistä voi hetkeksi hupia piisatakin. Tuhkimo-dvd:llä on myös tietokoneella avattava osio, johon sisältyvä tulostettava ja väritettävä lastenkutsumateriaali on varmaan mieluista pienille askartelijoille ja prinsessafaneille. Topi ja Tessu -levyn kiinnostavin ja paras lisäanti on ilman muuta Disneyn varhaistuotantoa oleva lyhytpiirretty Hessu ja Vilppu vuodelta 1939.

The Fox and the Hound 2:

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1 / 2 henkilöä

Cinderella: A Twist in Time:

*
Arvostelukäytännöt