Aquarius – The Hunt for a Serial Killer – Kausi 1 kotikatsomo

Niin sanottu Rakkauden kesä 1967 tarjoaa puitteet perinteisen oloiselle rikossarjalle, jonka nimi Aquarius viittaa tuolloin muodissa olleeseen astrologiseen ennustukseen Vesimiehen ajan alkamisesta. Vesimiehen ajan tulkittiin olevan ihmiskunnan rauhan ja sopuisan yhdessäolon aikaa, mutta astrologiset ennustuksetkin toki kertoivat, että Vesimiehen aikaa edeltäisivät väkivaltaiset ja sekasortoiset ajat.

Termi "Rakkauden kesä" oli sanfranciscolaisten hipahtavien kauppiaiden lanseeraama termi, jolla he pyrkivät kaupallistamaan San Franciscon kesän 1967 nuorisoinvaasion. Kesälomien ajaksi monet nuoret suuntasivat San Franciscoon nauttiakseen vapaudesta ilman vastuuta eli ollakseen hippejä.

Termi tarttui yleiseen kielenkäyttöön, vaikka sen sisältö ei vastannut millään lailla amerikkalaista todellisuutta kesällä 1967. Vietnamin sota toisella puolella maapalloa oli eskaloitumassa ja yleiset kutsunnat koskivat kaikkia nuoria miehiä, toki niin että köyhät ja etniset vähemmistöt olivat etusijalla, kun poikia lähetettiin Vietnamiin taistelemaan länsimaisen demokratian ja vapauden puolesta. Vietnamia oli vaikea myydä edes suurelle yleisölle puolustussotana, ja Vietnamin sota olikin ylivoimaisesti epäsuosituin sota Yhdysvaltojen historiassa. Amerikkalaiset jakaantuivat kansakuntana kahtia puolesta ja vastaan -leireihin. Suosittu sanonta nuorison keskuudessa oli "you can't trust anyone over thirty."

Hippeily huumekulttuureineen levisi nopeasti ympäri Yhdysvaltoja kuten mikä tahansa muukin muoti-ilmiö, ja laantui myös yhtä nopeasti. Aquariuksen tapahtumapaikoilla Los Angelesissa hipit sulautuivat osaksi Laurel Canyonin muusikoiden ja taitelijoiden varsin vapaamielistä yhteisöä. Nuoret tahtoivat olla hippejä, mutta hieman laajemmin yleistä kulttuurimurrosta ja varsin radikaalejakin irtiottoja valtakulttuurista on totuttu nimittämään vastakulttuuriksi (counter culture). Aquariuksen tapahtumien taustalla on koko yhteiskuntaa 1960-luvun lopulla muuttanut arvojen, asenteiden ja tapakulttuurin jyrkkä ja nopea muutos, jossa vanhemmilla sukupolvilla oli työ ja tuska pysytellä mukana.

Yhteiskunnallisen murroksen taustalla oli paitsi ehkäisypillerien tulo markkinoille ja ennen näkemätön materiaalinen vaurastuminen, myös niin sanottujen baby-boomereiden invaasio yhteiskuntaan. Toisen maailmansodan jälkeiset suuret ikäluokat tulivat vaatimaan osaansa yhteiskunnasta, ja yltäkylläisyydessä eläneinä halusivat kaiken nyt. The Doors -yhtyeen laulaja ja pääasiallinen sanoittaja James Douglas "Jim" Morrison kiteytti asian kappaleessa When the Music's over: "We want the world and we want it...NOW!"

Sarjaa tähdittämään on saatu Californication ja Salaiset kansiot -sarjoista tuttu David Duchovny, joka esittää omalla maanläheisellä charmillaan kyynistä ja kaiken inhimillisen pahuuden nähnyttä Los Angelesin poliisilaitoksen rikosetsivä Sam Hodiakia, joka palkataan yksityisesti etsimään kadonnutta Emma Karnia (Emma Dumont). Jäljet johtavat Sam Hodiakin pian Charles Manson (Gethin Anthony) -nimisen linnakundin ja limaisen parittajan jäljille.

Manson, tuo vanha kunnon mestarimanipulaattori, on haistellut ajan henkeä linnasta päästyään ja tajunnut, että aika on nyt hänen. Parittamisen niksejä on entistä helpompi käyttää, sillä yhteiskunta tarjoaa nuoria eksyksiin joutuneita, isähahmoa epätoivoisesti etsiviä tyttösiä kuin pulskia kesyjä pupujusseja susihukka Mansonin tarpeisiin. LSD on Mansonin kaltaisille oiva apu mielenhallinnassa.

Myöhemmin tällaista manipulaatiota alettiin kutsua termillä "acid fascism." Liekö Manson sitten kuullut jo vankilassa LSD:stä, sillä armeija ja CIA testasivat sitä laajalti 1950-luvulla nimenomaan mielenhallinnan apuvälineenä. Vankiloissa psykiatrit taasen testasivat LSD:tä alkoholismin parannuskeinona, ja saavuttivatkin loistavia tuloksia aineen avulla.

Hodiak saa parikseen nuoren huumepoliisin Brian Shafen (Grey Damon), jonka tehtävänä on ujuttautua Mansonin sisäpiiriin. Shafe ottaa kovia riskejä, ja vanhemman ja nuoremman etsivän välit kiristyvät välillä katkeamispisteeseen. Hodiakin yksityiselämä on sekaisin, sillä Hodiakin oma poika on ollut Vietnamissa sotimassa, mutta palannut nyt kotikonnuille Los Angelesiin aikomuksenaan paljastaa karuja totuuksia Vietnamista lehdistölle. Poika on nyt niin sanotusti A.W.O.L. (Absent without official leave), ja sotilaspoliisit käyvät etsimässä maan alle painunutta poikaa kotoa. Hodiak tuskittelee lisäksi useamman naissuhteen kanssa. Ja viskikin maistuu, totta kai.

Aquarius kuvaa varsin uskottavasti roturistiriitojen riivaamaa Los Angelesia vuonna 1967, kun Charles Manson on vasta aloittelemassa matkaansa kulttimaineeseen. Emma Karnin katoaminen selviää pian, ja sarjan keskiöön nouseekin poliisien, huumeiden ympärille keskittyneen rikollisuuden ja rikollisia avustavien asianajajien loputon piirileikki, jossa roolit menevät välillä pahemman kerran sekaisin. Kaikkeen liittyy politikointi ja hyväosaisten valkoisten miesten herrakerhojen loputon korruptio.

Kaikkein pahimpia rikollisia sarjassa ovat systeemiä surutta hyväkseen käyttävät hyväosaiset, jotka käyttävät Mansonin kaltaisia tyyppejä omien perversioidensa toteuttamiseen. Manson esitetään ensimmäisellä tuotantokaudella lähinnä pikkurikollisena ja pelinappulana suuremmissa kuvioissa.

Aquarius väittää pohjautuvansa osittain todellisiin tapahtumiin. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta monet henkilöhahmot ovat todellisia historiallisia hahmoja. Sarjan tapa käyttää vielä elossa olevia henkilöitä, kuten Mansonia, voi herättää hieman ristiriitaisia tunteita, mutta ainakin itselleni sarjan luoma kuva Mansonista nimen omaan karismaattisena pikkurikollisena tuntui todemmalta kuin se kohuotsikoiden sarjamurhaaja ja kulttijohtaja Manson, joka on se tunnetumpi versio. Kysymys nimittäin kuuluu, oliko Manson ensinkään sarjamurhaaja, saati murhaaja?

Vaikka Aquarius sortuu lisänimessään The Hunt for a Serial Killer hieman epäjohdonmukaisesti väittämään, että nyt etsitään sarjamurhaajaa, niin arvoitukseksi jää kuka se voisi olla. Ei ainakaan Charles Manson, sillä kaikesta kulttimaineestaan huolimatta on hyvin epätodennäköistä, että mies olisi ollut kuuluisien Tate/La Bianca -murhien takana ainakaan suorien käskyjen muodossa. Sen verran sekavaa porukkaa olivat Mansonin niin sanottu Perhe", että nämä saattoivat keksiä itsekin omituiset rituaalinsa. Ja vuonna 1967 kuuluisat murhat olivat vielä tulevaisuutta. Mansonin ja Perheen suorittamien murhien määrästä ei ole muuten vieläkään täyttä selvyyttä. Huhutaan kymmenistä uhreista, mutta Death Valley osaa säilyttää salaisuutensa.

Aquarius on piristävällä tavalla vanhanaikainen rikossarja, ja sen 1960-luvun epookin kuvaus varsin maltillisesti ja hienovaraisesti toteutettu. Useinhan hippikauden kuvaukset pilataan yliampuvalla hippikrääsän käytöllä, todellisuudessahan suurin osa ihmisistä eli tuolloinkin aivan tavallista arkea ja myös näytti varsin arkiselta.

Suuren bonuksen sarja saa ainakin aikakauden musiikkikulttuuria tuntevalta autenttisuudesta ja huolellisesta musiikin valikoimisesta. Se, että on ymmärretty käyttää länsirannikolla suositun ja radiosoittoakin saaneen, ikonisen garage-rock yhtyeen The Chocolate Watchbandin musiikkia kertoo paljon tekijöiden asiantuntemuksesta ja perehtyneisyydestä aikakauteen. Itä- ja länsirannikoillahan oli aivan omat paikalliset suosikkinsa, jotka soivat paikallisissa radioissa. Ja kuullaanhan sarjassa myös David Fincherin mestariteoksessa Zodiac (2007) soinut Donovanin Hurdy Gurdy Man.